Tonteri Maisa

aik. Maisa Savolainen

Syntymäaika ja -paikka 15.08.1944 Kuopio
Asuinpaikka Helsinki
Ammatti/koulutus Kustannuspäällikkö, eläkkeellä
Jäsenyydet Suomen Lasten- ja nuortenkirjailijat ry (ent. johtokunnan jäsen), Suomen IBBY, Lastenkirjainstituutin kannatusyhdistys sekä Pro Lastenkirjallisuus -yhdistys
Muu kirjallinen tuotanto Satuja, kertomuksia, runoja, haastatteluja ja artikkeleita lastenlehdissä (Totto, Leppis), Lastenrunoja eri antologioissa, Tekstejä oppimateriaaleissa, Lorutekstejä katselukirjoissa, Laulutekstejä mm kirjoissa Pikkuväen musiikki, Huiske

Yhteystiedot

maisatonteri (a) gmail.com

Tuotanto

1980-

• Talossani ei ole kattoa, Lasten Keskus 1986
• Lasten lakikirja Lasten Keskus 1987 (yhdessä Ritva Juntusen kanssa)
• Ihmeelliset linnut, Lasten Keskus 1988
• Nellan jouluihme, Lasten Keskus1989

1990-

• Taikatalo / Det förtrollade huset,  Lasten Keskus / Schildts 1991

2000-

• Salaperäiset kirjaimet. Vartsu Variksen energiakierros/ Hemliga bokstäver. Kalle Kråkas energirunda.  Lasten Keskus 2003
• Ystävyys on voimaa, Lasten Keskus 2003
• Suomen lasten lakikirja, Lasten Keskus 2007 (Yhdessä Ritva Juntusen kanssa)

2010-

• Okko Oravan kaksi pesää, Lasten Keskus 2011

RUNOTEKSTIT
Svetlan Junakovicin kuviin:

• Kelkka, pulkka ja kottikärryt - Eläimet liikkuvat
  
• Kuori, kolo ja kotilo - Eläinten koteja
• Täpliä, raitoja - Eläinten pintamuotia
• Ping pong ja maali! - Eläinten urheilua
• Pum pum ja töttöröö - Eläinten soittopelit
• Punainen sammakko, vihreä flamingo - Mistä tunnen eläimet
• Kuka minä olen?
• Hipsi kotiin, Pipsi!

---

Aloitin kirjoittamisen kouluikäisenä. Toimitimme sisarusten kesken käsinkirjoitettua lehteä, jonka nimi oli Capella. Olin lehden päätoimittaja. Enemmän sisareni kuitenkin tykkäsivät iltasatuna kertomastani jatkokertomuksesta, jossa seikkailtiin vanhassa kivilinnassa. Sitä tarinaa ei kirjoitettu muistiin. Ensimmäinen kirjani, Talossani ei ole kattoa, julkaistiin myös ensin jatkokertomuksena.

Kirjoitan koska järjestän siten pääni pörinää. Monenlaiset ajatuksen alkiot kutoutuvat yhteen, muuntuvat ja kasvavat. Kun näen tämän tapahtuvan paperilla tai tietokoneen näytöllä, hämmästyn itsekin: näinkös tämän ajattelinkin. Uskon kyllä myös, että kirjojen henkilöt kirjoittavat itse itseään. Näin tapahtuu silloinkin, kun kirjoitan jostakin pyydetystä aiheesta.

Lempihenkilöni on en osaa valita. Pidän niin monesta.

Rakkain kirjani on omasta tuotannostani on se ensimmäinen, Talossani ei ole kattoa. Rakas oli myös ensimmäinen itse lukemani kirja, Hipsuvarvas autiolla saarella.

Suosittelen luettavaksi kaikkea mahdollista! Lue runoja ääneen, helli itseäsi hauskoilla jutuilla, tankkaa tietoa, lue myös vaikeita tekstejä niin aivot saavat työtä ja oivallukset palkitsevat!

Mielikuvitustani ruokin pilviä katselemalla, metsässä kulkemalla, tarkastelemalla ohikulkevia ihmisiä ja kuvittelemalla heidän elämäänsä.

Kirjoittamisen lisäksi luen, suomennan, kokkaan, käyn konserteissa ja teatterissa, kuuntelen musiikkia, leikin lastenlasteni kanssa – he vasta tekemistä keksivätkin!

Lempisitaattini on ”Vain sydämellään näkee hyvin.” (Antoine de Saint-Exupéry: Pikku prinssi)