Keitä me olemme?
Suomen nuorisokirjailijat ry on valtakunnallinen kirjailijayhdistys, jonka jäsenistö kirjoittaa lapsille ja nuorille suunnattua kirjallisuutta. Olemme kaikenikäisiä ja erilaisilla äänillä ja taustoilla varustettuja kirjailijoita, joiden tarinoiden parissa moni aloittaa lukemisharrastuksen. Yhdistys toimii yhdyssiteenä lasten- ja nuortenkirjailijoille sekä pyrkii vahvistamaan lanu-kirjallisuuden asemaa Suomessa. Vuosittain yhdistys jakaa arvostetut Topelius ja Arvid Lydecken -nimiset palkinnot, jotka annetaan parhaasta nuorten tai lastenkirjasta. Lisää yhdistyksestämme voit lukea yhdistyksen infosivulta.
Uutisia
|
Uudet jäsenet 2020 |
Kuva: Riikka Vaahtera
|
Topelius-voittaja 2021
Meti Luttinen / Myrskynsilmä
WSOY ”Olemme sitä, millaisina meidät nähdään. Niin kuin puu kasvaa, myös ihmisissä on kerroksia.” s. 63 “Mitä näet, on totta. Mitä et näe, katoaa. Mitä kuvittelet näkeväsi, tulee näkyväksi.” s. 252 Raadin lausunto Ikiaikaisessa riitissä nuoret tytöt löytävät elämäntehtävänsä kehien kautta. Emännyyden, käsityön, ruuan, äitiyden, laulajan, itkijän ja tarinankertojan kehät määräävät mihin kukin elämässään suuntaa. Sisimmäisiin kehiin pääsevät hyvin harvat, sillä ne osoittavat parantamisen ja tietäjien lahjat. Tanssi kuljettaa Kainun rummun tahdittamana kehien keskipisteeseen ja hänen tulevaisuutensa kirjoittuu uusiksi. Vanha Tietiä ryhtyy kouluttamaan Kainua ja antaa hänelle erityisen riipuksen, Myrskynsilmän. Suojellakseen niin itseään kuin riipuksen arvoitusta Kainu joutuu jättämään tutun kotikylänsä. Vaarallisen matkan aikana hän kohtaa pelottavia vastustajia ja etsii omaa paikkaansa maailmassa. Muinaisuskosta ja vanhoista saduista ammentava kasvukertomus painottaa omien vahvuuksien löytämistä ja itsensä hyväksymistä ennakkoluuloista ja ulkoapäin tulevista paineista huolimatta. Kieleltään kaunis esikoiskirja käsittelee erilaisuutta, yksinäisyyttä, ulkopuolisuuden tunnetta ja omien pelkojen voittamista. Se muistuttaa meitä kaikkia siitä, miten tärkeää on uskoa siihen, että yksikin ihminen voi vaikuttaa ja muuttaa tulevaisuuden suunnan. ”Myrskynsilmä syntyi sitä varten, että ihmiset näkisivät toisensa oikein emmekä vääristäisi maailmaa tunnistamattomaksi, koska näemme vain mitä haluamme, pelkäämme tai oletamme. Jotta meidän pelkomme eivät muuttuisi todeksi, jotta olisi edes joku, joka voi katsoa niitä ja sanoa: tuo ei ole totta.” s. 289 Meri Luttinen (s. 1987) on tamperelainen esikoiskirjailija. Hän on valmistunut maisteriksi suomen kielestä ja kirjallisuudesta ja työskennellyt suomen opettamisen ja oppimateriaalien parissa. Kirjoittamista hän on opiskellut Viita-akatemian kirjoittajakoulussa. Luttinen on kiinnostunut ihmisten arjesta eri aikakausina ja haluaa teksteillään viedä lukijat toisiin maailmoihin. Hänen teoksensa Myrskynsilmä oli Finlandia Junior -ehdokas vuonna 2020. |
|
Arvid Lydecken-voittaja 2021
Sari Peltoniemi / Täältä minä karkaan
RanRan kustannus ”Jostain syystä minä olin loppujen lopuksi uskaltanut. Tuntui oudolta ajatella sitä. Minä en ollut ikinä ollut kovin rohkea, enkä uskonut sellaiseksi muuttuneeni. Oli vain ollut pakko lähteä. Mutta siinä samalla olin saanut muutkin lähtemään, vaikka he olivat jo hylänneet koko ajatuksen ja odottivat vain että aika kuluisi. Oli minun ansiotani, että he olivat nyt tässä. Oli minun syytäni, että he olivat vaarassa. - - - Ehkä äkäisyys oli sillä tavoin samanlaista kuin rohkeus, että se vain ilmestyy kun ihminen joutuu jollain lailla puristuksiin. Sitä ei osaa odottaa, mutta siinä se on kuin oksennuslätäkkö lattialla eikä sitä voi ohittaa.” s. 190 Raadin lausunto Sodan ja vallankaappauksen myötä Leopolda vanhempineen on päätynyt pakolaisleiriin. Vanhempiensa kadottua Leopolda lähetetään monen muun lapsen tavoin Aamuruskon lastenkotiin. Lastenkodin arki on nälän ja raadannan täyttämää aamusta iltaan. Pienimmätkin rikkeet kirjataan ylös ja rangaistukseksi joutuu koppiin. Kun rikkeistä kerääntyneitä miinuspisteitä on viisikymmentä, ihoon tatuoidaan musta rasti. Lapsia pelotellaan öisin kadulla kulkevalla Kaapparirohmulla, joka iskee rautaisen kouran ikkunasta sisään ja kaappaa ihmisiä mukaansa. Siksi sängyssä täytyy maata hiljaa paikallaan. Leopolda näkee aikuisten valheiden läpi ja ryhtyy suunnittelemaan pakoa painajaismaisesta lastenkodista. Kirjasta löytyy yhtymäkohtia nykypäivän pakolaisten kohtaloihin, eriarvoisuuteen ja yhteiskunnan valta-asetelmiin. Teos pureutuu lasten oikeuksiin ja siihen, miten tärkeää on toisinaan uskaltaa kyseenalaistaa aikuisten määräämiä sääntöjä ja ehtoja. Vaikuttava tarina kertoo hylätyistä lapsista, jotka haluavat muutosta ja lähtevät yhdessä rohkeasti kohti tuntematonta. Taidokas kirja saa lukijan pohtimaan itselleen tärkeitä asioita ja niiden menettämistä. Toivoa on mahdollista löytää myös toivottomuuden keskellä. ”Mikä siis on hyvää? Ja miksei kaikki ole hyvää? Minä en millään pääse irti siitä ajatuksesta, että oikeassa elämässä tapahtumien pitäisi kulkea niin kuin tarinoissa. Että on vaikeuksia, joista selvitään. Oikeus voittaa ja paha saa palkkansa, kunhan on käyty suuri lopputaistelu. Sitten vain haistellaan ruusuja ja syödään leivoksia ja asutaan mukavissa kodeissa.” s. 221 Sari Peltoniemi (s. 1963) on Lempäälässä asuva äidinkielenopettaja ja kirjailija, joka kirjoittaa niin lapsille ja nuorille kuin aikuisillekin. Peltoniemen kirjoittaa myös laululyriikkaa. Hänen kirjoissaan fantasian elementit vievät lukijan matkoille, jotka saavat unohtamaan todellisuuden ja epätoden rajan. Tuottoisa kirjailija on saanut myös useita palkintoja ja ehdokkuuksia tuotannostaan, kuten Anni Polva (2009) ja Laivakello (2014) -palkinnot. |
