Tapola Katri
Syntymäaika ja -paikka Ilmajoki 1961
Asuinpaikka Helsinki Ammatti/koulutus Kirjailija/Filosofian maisteri Jäsenyydet Suomen kirjailijaliitto, Toukka ry:n hallituksen varajäsen, Suomen Lasten- ja nuortenkirjailijat, Pro Lastenkirjallisuustalo, Suomen Sanataideyhdistyksen seura, IBBY-Finland, Helsingin kirjailijat Muu kirjallinen tuotanto Neljä romaania ja kaksi lyhytproosateosta aikuisille, novelleja antologioissa ja lehdissä, muita lehtijuttuja ja artikkeleita eri julkaisuissa, lastenlaulusanoituksia. |
Palkinnot ja ehdokkuudet
|
Yhteystiedot
katri.tapola (a) kolumbus.fi
|
Tuotanto
NUORTENKIRJAT
2010-
LASTENROMAANIT 2010-
2000-
LASTEN KUVAKIRJAT 2010-
2000-
|
Aloitin kirjoittamisen Sain päiväkirjan vanhemmiltani nimipäivälahjaksi kun oli 10 vuotta. Siitä lähtien olen kirjoittanut. Päiväkirjat ovat minulle tärkeitä oman äänen, kielen ja itseilmaisun vuoksi.
Kirjoitan koska Kirjoitan koska on pakko. Ihana pakko ja kauhea pakko. Kirjoittamisen rauha ja keskittyminen auttaa kaikessa. On tärkeää, että on kieli, tarinoita, tunteita. Että on oma tila ja aika. Lempihenkilöni on kaikki prinssit ja muutkin satumaiset. Rakkain kirjani Rakastan aina sitä mikä milloinkin koskettaa. Juuri nyt koskettaa Orhan Pamukin Istanbul. Omasta tuotannosta päässä soi Satu joka oli totta, koska Marjut Vuorento on säveltänyt siitä niin kaunista musiiikkia. Suosittelen luettavaksi kaikille nuorille Banana Yoshimoton Kitchen. Mielikuvitustani ruokin luonnossa, hiljaisuudessa, kuvia katsellen, musiikkia kuunnellen, nukkuen ja unia nähden, hitaasti lukien ja tuijotellen. Keskustellen tosiystävien kanssa. Kirjoittamisen lisäksi Talvisin istun saunassa ja pulahtelen avannossa. Kesäisin olen ulkona luonnossa. Kyllä minä kotonakin olen ja laitan ruokaa ja katselen ihmisistä ihmeellisimpiä eli omia läheisiäni. Lempisitaattini Siteeraan kaikenlaisia lauluja, mitä milloinkin. Ainakin Dave Lindholmia: Linnut laulaa niin kuin ennenkin, ihmiset tekee sen vaan harvemmin. Lempisitaattini ’ihan sama’ on nykynuorison suuri Zen-viisaus. Niin minä sen ainakin ymmärrän. Nerokasta. Mutta ihan sama. Olen sitä mieltä, että onnellinen on se ihminen, jolla on tarinoita. |