Lampele Hannele
Syntymäaika ja -paikka 1982, Lohja
Asuinpaikka Espoo Ammatti/koulutus Toimittaja-kirjailija, medianomi amk Jäsenyydet Suomen kirjailijaliitto, Suomen Nuorisokirjailijat ry Muu kirjallinen tuotanto lehtijuttuja aikakauslehtiin ja nettimedioihin sekä yksi tietokirja |
|
Palkinnot ja ehdokkuudet
|
Yhteystiedotlampelanhannele (a) gmail.com
|
Tuotanto2010-
Prinsessa Pikkuriikki (Otava)
|
Aloitin kirjoittamisen noin 17-vuotiaana lukion luovan kirjoittamisen tunnilla. Sitä ennen tekstin tuottaminen oli ollut aina hieman ärsyttävää, enkä tiennyt sen olevani salainen taitoni ja intohimoni – äidinkielen numeroni keikkuivat aina kasin kohdilla ja ainekirjoitukset tulivat usein punakynällä sudittuna takaisin pöydälleni. Vasta, kun sain luvan unohtaa kaikki säännöt luovuuteni vapautui ja sen jälkeen oikeakielisyyskin harjaantui kohdalleen. Olen kuitenkin aina lukenut paljon ja laidasta laitaan, uskon sen vaikuttaneen kirjoittamiseeni eniten.
Kirjoitan koska se on aivan järkyttävän hauskaa ja jännittävää puuhaa. Kirjoittaminen on vielä parempaa kuin lukeminen – sen avulla koko maailma on sinun ja voit tehdä mitä tahansa! En voi kuvitella itselleni parempaa ammatinvalintaa kuin kuvitteleminen. Lempihenkilöni ei ole henkilö, vaan henkilöiden äiti – Astrid Lindgrenin koko tuotanto on vaikuttanut minuun tavalla, jota on vaikea selittää ulkopuolisille. Omasta tuotannostani en lähde nimeämään suosikkiani, sillä kaikki hahmoni ovat minulle rakkaita tavalla tai toisella. Suosittelen luettavaksi niitä kirjoja, joihin et millään haluaisi tarttua, sillä usein ne antavat elämääsi yllättäviä asioita ja uusia näkökulmia. Eniten toivon kuitenkin, että ihmiset tarttuisivat mihin tahansa kirjaan – kaikki lukeminen on hyvästä! Mielikuvitustani ruokin esimerkiksi kuuntelemalla salaa ihmisten keskusteluja, katselemalla puiden lehtien liikkeitä tuulessa ja kiertelemällä taidenäyttelyissä – kirjoittajan on hyvä välillä käyttää aikaa silkkaan haahuilemiseen ja olemiseen. Se on tärkeää taikapulveria luovalle työläiselle. Tekstijumeihin paras ase taas on suihku tai kävelyretki. Kannustan ehdottomasti myös tutustumaan erilaisiin ihmisiin, jotta voi yrittää nähdä elämää heidän näkökulmastaan. On tärkeää ymmärtää muitakin kuin itseään. Kirjoittamisen lisäksi luen, tanssin, vietän aikaa perheeni ja ystävieni kanssa, piirrän, haaveilen ja ihastelen kaikkea kaunista. Lempisitaattini: ”Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki”, – Hellaakoski |
