Korolainen Tuula
Syntymäaika ja -paikka 21.4.1948 Kuusankoski
Asuinpaikka Vantaa Ammatti/koulutus Kirjailija & toimittaja / Fil.kand Jäsenyydet Suomen Kirjailijaliitto, Suomen Tietokirjailijat, Suomen Lasten- ja nuortenkirjailijat; Suomen Journalistiliitto, Suomen arvostelijain liitto; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, IBBY Finland, Lastenkirjainstituutin kannatusyhdistys, Pro lastenkirjallisuus – Pro barnlitteraturen Luottamustehtäviä mm. Pro lastenkirjallisuus – Pro barnlitteraturen: hallituksen jäsen 2012-, puheenjohtaja 2019- alkaen Lastenkirjainstituutin (ent. Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutin) kannatusyhdistys: hallituksen jäsen 1988 alkaen, varapuheenjohtaja 2007 – 2012 International Research Society of Children ́s Literature: tilintarkastaja Kirjailijakeskus (nyk. Lukukeskus): johtokunnan varajäsen ja lukusunnuntain neuvottelukunnan jäsen 1982-88 Muu kirjallinen tuotanto Lastenkirjojen ja laulujen suomennoksia; näytelmiä, runoantologioita ja tietokirjoja aikuisille; äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjoja; artikkeleita, kritiikkejä ja kolumneja, radio- ja tv-ohjelmia. |
Kuva: Esko Jämsä
|
Palkinnot ja ehdokkuudet
|
Yhteystiedot
tuula.korolainen (a) saunalahti.fi
#kirja Kirjasampo Lasten Keskus Lukukeskus Runoraitti PAINETTUNA
|
Tuotanto
2020-
2010-
2000-
1990-
1980-
Kissa Killi -sarja
Aapo-sarja
|
Aloitin kirjoittamisen noin 4-5-vuotiaana opittuani lukemaan, piirtämisen kylkiäisenä. Kun olin kymmenen korvilla, klassiset tyttökirjasankarit, tärkeimpinä Montgomeryn runotyttö ja Anna sekä Alcottin Pikku naisia -kirjan Jo, herättivät oivalluksen, että olen luonnoltani kirjoittaja. Rakastin ainekirjoitusta ja aloin tehdä myös muita tekstejä. Noin 11-vuotiaana lähetin Tammeen satukäsikirjoituksen – jota ei tietenkään julkaistu. Mutta samoihin aikoihin sain ensimmäiset tekstini julki luokan joululehdessä.
Kirjoitan koska se on luonnollista, koska osaan, koska se lisää ymmärrystä, koska se on minulle sopiva tapa olla. Kuten kaikessa taiteessa, hienointa siinä on mielen vapauden ja muodon kontrollin yhtaikainen kokeminen. Lempihenkilöni on yksi jos toinenkin. Nuorena samastuin taiteellisiin päähenkilöihin, mutta myös tieteen sankareihin, kuten Marie Curiehin. Nykyisissä nuorisokirjoissa pidän Harry Pottereiden Minerva McGarmivasta, joka on tiukka mutta oikeudenmukainen opettaja – ja kissamaagi. Uljas minähenkilö on Edith Södergranin runossa Vierge moderne; hänen lisäkseen aikuiskirjoista löytyy lempihahmoja vaikka kuinka paljon Jane Austenin Elizabeth Bennetistä Donna Leonin komisario Brunettiin ja Alexander McCall Smithin Mma Ramotsween.. Omista hahmoistani läheisin on rempseä, uuteen rooliinsa totutteleva kissaenkeli kirjassani Kissaenkeli muuttaa taivaaseen – hän räpisteli elämääni, kun olin sairastunut vakavasti, ja antoi suhteellisuudentajua elon ja kuolon kysymyksiin. Symppaan myös Mikä onni, 6B -runokirjassani räppäävää Markusta ja yhdyn hänen toiveeseensa: ”Ennen kuin pollani kaljuuntuu, / ennen kuin meret tuhoutuu, / mä tahdon nähdä VALAAN!” Rakkain kirjani on monta kirjaa, koska rakkauteen on monia syitä. Topeliuksen Maamme kirja on rakas, koska isäni on lukenut sitä koulupoikana ja koristellut sen intiaani-, lentokone- ja laivapiirroksin. Meriluodon Lasimaalauksen äitini osti nuorena heti sen ilmestyttyä ja antoi sitten minulle, kun koulutyttönä kiinnostuin runoudesta. Rakkaita ovat myös ne kirjat, jotka ovat jättäneet jäljen elämän eri vaiheissa: esimerkiksi tyttökirjaklassikot, Seitsemän veljestä, Sinuhe egytiläinen, Steinbeckin, Tanizakin, Calvinon ja Kawabatan romaanit, Saision kirjat, Tunströmin Jouluoratorio, Olli Jalosen, Ulla-Lena Lundbergin ja Sirpa Kähkösen teokset, Södergranin, Saarikosken, Kirstinän ja Tiihosen runot. Leena Krohnin Ihmisen vaatteissa ja Janssonin Muumipappa ja meri on luettava aina uudestaan. Koska olen syvimmältä luonnoltani runoniekka, omista kirjoistani rakkaimpia ovat runokirjat: Enkeli ja poliisi, koska se oli ensimmäinen, Kuono kohti tähteä, koska siihen sain kiteytettyä jotain olennaista elämästä, Mikä onni, 6B, koska siinä toin lasten- ja nuortenlyriikkaan jotain uutta.. Suosittelen luettavaksi paljon ja mahdollisimman monenlaista: eri lajeja, eri tekijöiltä, eri maista, eri ajoilta, fiktiota ja faktaa, loistavaa ja keskinkertaista. Kun lukee löytöretkeilijän asenteella, voi kukoistaa sekä ihmisenä, lukijana että kirjoittajana. Mielikuvitustani ruokin aika lailla huomaamattani kaikella mahdollisella: ihmisillä, eläimillä, paikoilla, puheilla, lehdillä, kirjoilla, tieteellä, hömpällä, teatterilla, leffoilla, kuvilla, musiikilla, ruualla, juomalla, pilvillä, tuulilla, kuutamoilla... Kirjoittamisen lisäksi käytän aikaa lukemiseen ja kulttuurin vapaaehtoistyöhön yhdistysaktiivina ja tekemällä kirjakeikkoja sinne missä tarvitaan, sivistyn ja viihdyn teatterissa, elokuvissa ja taidenäyttelyissä, koukutun television kokkiohjelmiin ja kokkaan itsekin, harrastan vanhoja tavaroita ja niihin liittyviä tarinoita, bongaan arjen huumoria, teen ristisanoja ja suomentelen tekstejä, ja kesällä avitan miestäni mökkihommissa, tuijottelen järvelle ja kuuntelen kuikan huutoa. Lempisitaattini esimerkiksi tämä, Aulikki Oksaselta: ”Mieluummin pää kääreessä / kuin kieli solmussa.” Tai tämä, Heli Laaksoselta: ”Älä ikä ruppe kärttyseks ämmäks, / äläkä ainaka äijänkränäks!” Tai tämä, kirjastani Mikä onni, 6B: ” Jos tahdot kirjan kirjoittaa, aloita yhdestä sanasta. / Et onneasi voi tavoittaa kääntämällä hanasta.” Lisäksi uskon Muumimamman tavoin, että ”kaikki hauska on hyvää vatsalle”. |
