Järvinen Liisa Marjatta
Aloitin kirjoittamisen jo lapsena. Keväällä 2015 ilmestyneessä runokirjassani Minä se niitty julkaisin yhden runon, jonka kirjoitin 10-vuotiaana. Kotitaloni vintiltä sahanpurujen alta löytyi sininen pikku vihko, jossa oli runojani ja piirroksiani kansakouluajalta. Ensimmäinen oikea kirjani ilmestyi 1972 nimellä ”Pää pystyyn, Leena”. Se sisältää paljon omia koulumuistojani ensimmäiseltä oppikouluvuodelta, kun asuin kortteerissa vieraassa kaupungissa ja kaikki oli uutta.
Kirjoitan koska se on aina ollut minulle omaa. Mielikuvituksen avulla voi lentää vaikka missä. Niin lapsena kuin nyt aikuisena. Vaikea selittää, mutta kirjoittaminen on kuin hengitystä. Hengittäminen pitää hengissä, niin kirjoittaminenkin. Lempihenkilöni on useimmiten se, joka on parastaikaa kynän kärjessä (nykyisin siis tietokoneen näytöllä). Usein on vaikea luopua siitä henkilöstä, jonka juuri on kirjoittanut eläväksi ja sitten hän sanoo ”hei” ja lähtee elämään omia aikojaan. Eräässä runossani sanonkin, että kirjailijan luontaisetuja on rakentamisen ilo ja purkamisen suru. Rakkain kirjani on - Suosittelen luettavaksi Jhaa riippuu siitä minkä ikäinen olet – oikeastaan iästä riippumatta voisit lukaista vanhan kirjani ”Susi ulvoo Saanalla”, jonka kirjoitin jo 1977 ja jossa sijoitin joulukertomuksen Lappiin Saana-tunturin juurelle. Mielikuvitustani ruokin erilaisilla luonnon ilmiöillä. Niitä löytyy heti omasta pihapiiristä, mutta myös kauempaa. Nuorempana retkeilin mielelläni Lapissa, nyt aikuisena Kreikan saarilla. Missä tahansa luonto voi asettua ihmiselle kumppaniksi ja kertoa uusista asioista. Myös kirjat ruokkivat mielikuvitusta. Pidän paljon luonnonkuvauksista, vaikka jotkut kuulemma hyppäävät niiden yli. Kirjoittamisen lisäksi elelen eläkeläisen elämää. Asun yksin ja siksi on mukava pyrähtää silloin tällöin sukuloimaan. Tein elämäntyöni pappina ja vielä nytkin minua pyydetään silloin tällöin kastamaan tai vihkimään tai hautaamaan. Melkein joka sunnuntai käyn kirkossa, asun ihan kirkon vieressä. Varsinkin runsas ja korkeatasoinen musiikki viehättää minua kirkossa. Kreikan saaret ovat mielipaikkojani, mitä ulkomaan matkoihin tulee. Meri, vuoret… niissä on sellaista, mitä ei ihan koti-ikkunasta näe. Lopuksi vielä pikku runo kirjastani Minä se niitty (2015):
Aurinko kurkisti tänään pitkän pimeän jälkeen maiseman yli ja ikkunoista sisään. Minä pistin levyn pyörimään ja itseni lattialle. Aurinko tanssitti. |
Yhteystiedotliisa.marjatta (a) kolumbus.fi
050 598 6537 Kotisivut Lukukeskus Tuotanto1970-
Pää pystyyn, Leena, WSOY 1972 Susi ulvoo Saanalla, WSOY 1977 1980- Luontoäidin esiliina, WSOY 1980 Isän isot askeleet, Sanoma Oy, Lasten Kirjakerho 1986 Eero-enkelin joulukirkko, Otava 1987 2010- Enkeleitä repussa, Edico 2011 Keijukaisen ihan-itse-retki, Books on Demand 2016 LASTEN JA NUORTEN KUUNNELMAT 1970- Annelin enkelit 1976 Pietikäisen ihmeellinen joulupaketti 1977 Luontoäidin esiliina 1979 (samannimisen kirjan pohjalta), Prahan radio 1982 (tsekin kielellä) Aurinkosunnuntai 1979 Poika ja lammaslauma 1979 1980- Erakkosusi ulvoo 1980, Oslo NRK radioteatret 1983 (norjaksi) Lapinlapsen ryöstö 1982, Rundfunk Der DDR 1986 (saksaksi) Lemmensauna, Kalevala-vuoden nuorten kuunnelma 1985, Prahan radio 1994 jne (tsekin kieli) Suvis, 5-osainen radiokertomus, 1986 (toiset 5 osaa Rauha S Virtanen) Erakkolammen peikkoluola, 10-osainen radiokertomus 1987 NÄYTELMIÄ LAPSILLE Valkoselkätikan metsä 2004, koululaisille Yökylässä, satunäytelmä 2007, pikkulapsille Ihmeellinen joulupaketti 2009, joulunäytelmä LISÄKSI Kuvaelmia ja näytelmiä oman työn puitteissa Oulunkylän seurakunnassa ja Suomen Pyhäkouluyhdistyksen kesäjuhlilla 1970-luvulta lähtien. Lasten hartauksia (perhehartauksia, osittain dramatisoituja) radioon1970- ja1980-luvuilla. |
