Alatalo Katri
Syntymäaika ja -paikka 11.7.1985 Uppsala, Ruotsi
Asuinpaikka Jyväskylä Ammatti/koulutus Filosofian maisteri (FM), äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Jäsenyydet Keski-Suomen Kirjailijat (johtokunnassa 1/2014 alkaen), Suomen Kirjailijaliitto, Suomen Lasten- ja nuortenkirjailijat Muu kirjallinen tuotanto Lehdissä ja antologioissa julkaistuja scifi- ja fantasianovelleja |
Kuva: Miikka Iivonen
|
Palkinnot ja ehdokkuudet
|
Yhteystiedot
|
Tuotanto
Mustien ruusujen maa -trilogia
|
Aloitin kirjoittamisen jo ennen kouluikää. Kirjoittaminen on aina ollut minulle luontevin tapa ilmaista itseäni. Lapsena kirjoittaminen oli leikkiä ja seikkailua, joka vei mennessään.
Kirjoitan koska en osaa olla kirjoittamattakaan. Kirjoittamisessa tarinankerronta on minulle tärkeää: haluan uppoutua itse keksimiini tarinoihin ja samalla haluan myös kertoa tarinat jollekin yleisölle enkä kirjoittaa vain pöytälaatikkoon. Silloin kun kirjoitan, kaikki arjen ja tämän maailman murheet unohtuvat hetkeksi. Jos en pääse kirjoittamaan pitkään aikaan, muutun kiukkuiseksi ja hermostuneeksi! Lempihenkilöni on Anni Polvan Tiina. Luulen, että useimmissa hyvissä tyttöhahmoissa on pieni palanen Tiinaa. Samaa tyttöenergiaa löytyy myös Ronja Ryövärintyttärestä. Rakkain kirjani on No, jos ihan oikeasti vain yksi pitäisi valita, sanoisin Taru sormusten herrasta. Suosittelen luettavaksi fantasiannälkäiselle ehdottomasti Le Guinin Maameri-sarja ja Robin Hobbin Näkijän taru -sarja. Mielikuvitustani ruokin kuuntelemalla musiikkia, kävelemällä luonnossa ja matkustelemalla aina kun pystyn. Etenkin matkustaminen on minulle ideavaraston täyttämistä, silloin kerään kokemuksia, joita ehkä joskus myöhemmin voin käyttää teksteissäni. Kirjoittamisen lisäksi teen opetustöitä, lenkkeilen koirien kanssa ja ylitän itseni joka talvi, kun uskallan taas lähteä lumilautailemaan. Mottoni on: ”Jos ei kaadu, ei voi kehittyä”. Lempisitaattini Emronin viisaus Mustien ruusujen maasta: ”Jos kulkee oikeaan suuntaan joka päivä, on pakko tulla perille joskus. Ja jos kulkee edes joka toinen päivä oikeaan suuntaan ja joka toinen päivä vähän sinne päin, on silti pakko tulla perille joskus.” |
