Aho ElisabetYhdistyksen puheenjohtaja
Syntymäaika ja -paikka Helsinki 14.9.1954
Asuinpaikka Vantaa Ammatti/koulutus Kirjailija, on työskennellyt mm. tiedottajana ja nuorten työllisyysasiantuntijana /Merkonomi, tiedottaja MTI Jäsenyydet Suomen Kirjailijaliitto ry, Suomen Lasten- ja nuortenkirjailijat ry, Helsingin Kirjailijayhdistys ry (toiminnantarkastaja 2012-2014) Muu kirjallinen tuotanto 11 aikuisten kirjaa, joista 7 historiallista romaania, yksi dekkari ja yksi novellikokoelma. Lehtijuttuja eniten Vantaan srk-lehteen Vantaan Lauriin. Lempinimeni on Libi ja vuodenajoista pidän eniten syksystä. Kuulaista aamuista, kun aurinko kurkistaa matalalta ja lehdet kahisevat jaloissa ohuen huurrekerroksen alta. Vieläkin yllätyn joka kerta, kun saan lukijoilta palautetta.
|
|
Palkinnot ja ehdokkuudet
|
Yhteystiedot
|
Tuotanto2020 -
2010 -
2000-
|
Aloitin kirjoittamisen kun 9-vuotiaana lähetin Ilta-Sanomiin mielipidekirjoituksen, jossa vastustin vanhojen puutalojen purkamista. Näin pienen juttuni lehdessä ja tajusin sillä hetkellä, että kirjoittamalla voin tavoittaa lukijan. Ensimmäisen kirjan kirjoitin äitiyslomalla, kun vauva nukkui kuistilla ikkunan takana.
Kirjoitan koska se on tapa elää, olla ja hengittää. En kirjoita joka päivä, mutta välillä täysillä ja elän henkilöitteni keskellä. Tunteeni ja tuntemukseni saa rohkea, utelias, pelokas, epävarma, ujo ja rehvakas päähenkilö ja saan ennen kaikkea kertoa tarinoita, jotka usein yllättävät itsenikin. Lempihenkilöni on omista kirjoista Aada, tyttö, joka siirtyy vaivatta menneen ja nykyhetken välillä. Rakkain kirjani omista kirjoistani on Aadan aikaikkuna. Jospa voisinkin istua ikkunalaudalle ja kiepsahtaa siitä lapsuuteni Helsinkiin. Rakkain kirja lapsena oli norjalaisen Babbis Friis-Baastadin Nuori neiti urhea, jolla oli ylipirteä nimi, mutta kirja kertoi hienosti ekaluokkaisen hädästä ja selviytymisestä. Toisena Kerttu Juvan Vuorilinnan Lotta, joka tapahtuu vuonna 1848. Suosittelen luettavaksi jos Nuori neiti urhea vielä kirjastosta löytyy. Aino Kallas Suden morsian, taikaa ja runollisuutta ihailen. Viktor Hugon Kurjat, luen uudelleen ja uudelleen 1940-luvun laajaa painosta. Mielikuvitustani ruokin kuuntelemalla, katselemalla ja haistamalla kaikkia ja kaikkea, lapsia, aikuisia, eläimiä, koteja, kirkkoja, toreja. Tarkkailemalla urheilua, harrastuksia, matkustamalla ja hyppäämällä tarinan kyytiin. Kirjoittamisen lisäksi harrastan kuljeskelua yhtä hyvin metsässä kuin kaupungin vilinässä, teatterissa ja elokuvissa käymistä, lukemista, uimista ja matkustamista. Lapsena toiveammattini oli pikajunan kahvimyyjä, että pääsisi matkustamaan. Junalla olen matkannut vieläkin mieluiten, mm. halki Siperian. Lempisitaattini Kaikkea muuta, vaan ei nukkuvaa, puolikuollutta elämää. Minna Canth |
