| | | | | | | |

Kirjanäytteet

Aho, Tuulia
Aho, Elisabet
Amnell, Anna
Bagge, Tapani
Carlson, Kristina
Dieckmann, Maijaliisa
Ellilä, Kirsti
Erkkilä, Leena
Eräpuro, Annika
Haahti, Taina
Haakana, Anna-Liisa
Hakkarainen, Olli
Halme, Antti
Hauhia, Marita
Heikkilä, Petra
Heikkilä, Mervi
Hirvonen, Hannu
Hjelt, Marjut
Holmberg, Annina
Holopainen, Anu
Huovi, Hannele
Ikola, Kaisa
Ilaskari, Heli
Jaantila, Anu
Järvi, Annukka
Järvinen, Liisa Marjatta
Kallioniemi, Tuula
Kanto, Anneli
Karpio, Markku
Karvonen, Inkeri
Kaskiaho, Reija
Katajavuori, Riina
Kauppinen, Maijaliisa
Kohonen, Laila
Kolu, Kaarina
Korolainen, Tuula
Kunnas, Kirsi
Kurenniemi, Marjatta
Kuronen, Kirsti
Kurvinen, Jorma
Laijärvi, Marika
Lappalainen, Eija
Latvus, Sisko
Lauerma, Liisa
Laulajainen, Leena
Lehtinen, Tuija
Lehtineva, Tiina
Lehtonen, Anna-Liisa
Leino, Katariina
Leinonen, Anne
Lempinen, Marja-Leena
Lensu, Mikko
Leskinen, Leena
Lindquist, Marita
Lukkarila, Päivi
Luova, Kirsti
Luukkonen, Marja
Lähteenmäki, Laura
Lönn, Pasi
Manner, Harri
Martikainen, Tiina
Martinheimo, Asko
Marttinen, Tittamari
Matilainen, Jussi
Mikkanen, Raili
Moilanen, Paula
Mähönen, Leea
Mäki, Harri Istvan
Mäkipää, Jari
Niskanen, Vuokko
Nojonen, Uolevi
Nopola, Sinikka ja Tiina
Ojala, Anu
Pakkanen, Kaija
Parkkinen, Jukka
Parkkola, Seita
Peltoniemi, Sari
Perkiö, Pia
Pispa, Kaija
Polva, Anni
Puskala, Sirpa
Ranivaara, Jorma
Rannela, Terhi
Rautapalo, Tauno
Ravantti, Leena
Reinikainen, Satu
Romppainen, Katariina
Romppainen, Päivi
Saarinen, Teemu
Salonen, Merja
Sandström, Tuula
Savisaari, Aira
Savolainen, Maisa
Simukka, Salla
Tapola, Katri
Teerialho, Taina
Teräs, Mila
Tiainen, Marja-Leena
Tihinen, MImmu
Tiitinen, Esko-Pekka
Timonen, Eija
Toijala, Anneli
Toivola, Ritva
Vahtokari, Reijo
Vaijärvi, Kari
Vehmanen, Suvi
Veirto, Kalle
Viertola, Ulla
Virtanen, Rauha S
Virtanen, Leena
Wickström, Mika
Zilliacus, Berndt

Näyte teoksesta Sika apinanleipäpuussa, Suomen lähetysseuta 1996

Tutustu kirjailijaan: Kaija Pispa >>

Palumatkalla, puolessa välissä tannia, eteläinen taivaanranta värjäytyi äkkiä violetinmustaksi kuin taivaan taiteilija olisi hätäisesti huitaissut sinne pensselillään varoituksen. Samassa pitkin joenrantaa parantolan takaa nousi tuulenpyörre. Se näytti ensin aivan pieneltä, mutta edetessään se kasvoi. Se pullistui ja kurotti majesteetillisena kohti korkeuksia. Se huojui ja vaappui, se tanssi ja taituroi. Ja se tuli lähemmäs. Se tuli lähemmäs ja lähemmäs. Samalla raivoisa tuuli työnsi mustanpuhuvaa pilvirintamaa yli taivaan. Sen voima oli niin kauhistuttava, että näytti kuin se olisi kääntänyt koko maailman nurin: vedet, maat, puut, ilman ja kaiken ihmiskäsin rakennetun.

Jungar hyppäsi alas rattailta ja tarrautui hevosen suitsiin estääkseen sitä pillastumasta ja loukkaamasta itseään rattaisiin. Hevonen riuhtoi ja huusi. Nopeasti ja taitavasti Jungar riisui sen valjaista. Tuuli tarttui heti kärryihin, mutta Teemu ja tytöt käänsivät ne nurin pienen töyrään taakse, jotta tuuli ei veisi niitä. Silti tuuli tarttui rattaisiin ja heitti ne monta kertaa ympäri kunnes ne läiskähtivät jokeen.

- Apua, mitä me tehdään! Pyörre tulee, se vie meidät, Siise huusi.
- Se on Mindiis, kiljui Maam Kumba kauhun lamauttamana.
- Olkoon vaikka itse Paholainen, maahan, maahan kaikki! Jungar komensi.
- Mutta eihän me... Siise yritti.
- Maahan, eikö kuulu! Jungar huusi niin kovaa kuin jaksoi.

Kaikki lakosivat saman töyrään taakse, josta tuuli oli juuri lennättänyt kärryt jokeet. Jungar teutaroi yhä hevosen kanssa. Lopulta hevonen riuhtaisi itsensä irti ja syöksyi pillastuneena eteen päin. Sitten se pettämättömällä vaistolla lähti laukkaamaan kohti kotia myrskyn ajaessa sitä takaa.

Tuuli ulvahteli ja parkui ja lakaisi maata pyörteen edellä. Pyörre huojui lähemmäs. Välillä se näytti pysähtyvän ja kieppuvan paikoillaan, sitten se taas tanssahti eteenpäin kuin juopunut ballerina. Neljä pientä ihmistä kyyristeli maata vasten odotellen pelokkaina, että pyörre menisi ohi, kutistuisi olemattomiin, säästäisi heidät vimmaltaan, asettuisi, laantuisi. Hartaat ja avuttomat rukoukset Jumalalle, Jeesukselle, Allahille, ja hänen profeetalleen sekä neitsyt Marialle kuiskattiin uudestaan ja uudestaan. Pyörre lähestyi. Nyt se kohosi heidän edessään valtavana patsaana. Se oli imaissut sisäänsä risuja, oksia, valtavan määrän hiekkaa ja irtotavaraa rannalta. Hiekka tuprusi pyörrepatsaan yläpäästä kuin savu suuren tehtaan piipusta. Sitten yhden humisevan, ujeltavan, läähättävän ja hiekkaa ja rojua sylkevän hetken ajan pyörre oli heidän vieressään, lähellään, melkein päällään. Ja sitten seuraavassa hetkessä se oli jo kaukana edessäpäin joen mutkassa.

- Se on mennyt, Jungar henkäisi ja kosketti kevyesti Siisen, Maan Kumban ja Teemun olkapäätä.
- Se oli Mindiis, Maan Kumba kuiskasi kuin noiduttuna.

Hae kirjoja

Tästä voit etsiä kirjoja haluamastasi aihepiiristä.