|
KirjanäytteetAho, Tuulia
Aho, Elisabet
Amnell, Anna
Bagge, Tapani
Carlson, Kristina
Dieckmann, Maijaliisa
Ellilä, Kirsti
Erkkilä, Leena
Eräpuro, Annika
Haahti, Taina
Haakana, Anna-Liisa
Hakkarainen, Olli
Halme, Antti
Hauhia, Marita
Heikkilä, Petra
Heikkilä, Mervi
Hirvonen, Hannu
Hjelt, Marjut
Holmberg, Annina
Holopainen, Anu
Huovi, Hannele
Ikola, Kaisa
Ilaskari, Heli
Jaantila, Anu
Järvi, Annukka
Järvinen, Liisa Marjatta
Kallioniemi, Tuula
Kanto, Anneli
Karpio, Markku
Karvonen, Inkeri
Kaskiaho, Reija
Katajavuori, Riina
Kauppinen, Maijaliisa
Kohonen, Laila
Kolu, Kaarina
Korolainen, Tuula
Kunnas, Kirsi
Kurenniemi, Marjatta
Kuronen, Kirsti
Kurvinen, Jorma
Laijärvi, Marika
Lappalainen, Eija
Latvus, Sisko
Lauerma, Liisa
Laulajainen, Leena
Lehtinen, Tuija
Lehtineva, Tiina
Lehtonen, Anna-Liisa
Leino, Katariina
Leinonen, Anne
Lempinen, Marja-Leena
Lensu, Mikko
Leskinen, Leena
Lindquist, Marita
Lukkarila, Päivi
Luova, Kirsti
Luukkonen, Marja
Lähteenmäki, Laura
Lönn, Pasi
Manner, Harri
Martikainen, Tiina
Martinheimo, Asko
Marttinen, Tittamari
Matilainen, Jussi
Mikkanen, Raili
Moilanen, Paula
Mähönen, Leea
Mäki, Harri Istvan
Mäkipää, Jari
Niskanen, Vuokko
Nojonen, Uolevi
Nopola, Sinikka ja Tiina
Ojala, Anu
Pakkanen, Kaija
Parkkinen, Jukka
Parkkola, Seita
Peltoniemi, Sari
Perkiö, Pia
Pispa, Kaija
Polva, Anni
Puskala, Sirpa
Ranivaara, Jorma
Rannela, Terhi
Rautapalo, Tauno
Ravantti, Leena
Reinikainen, Satu
Romppainen, Katariina
Romppainen, Päivi
Saarinen, Teemu
Salonen, Merja
Sandström, Tuula
Savisaari, Aira
Savolainen, Maisa
Simukka, Salla
Tapola, Katri
Teerialho, Taina
Teräs, Mila
Tiainen, Marja-Leena
Tihinen, MImmu
Tiitinen, Esko-Pekka
Timonen, Eija
Toijala, Anneli
Toivola, Ritva
Vahtokari, Reijo
Vaijärvi, Kari
Vehmanen, Suvi
Veirto, Kalle
Viertola, Ulla
Virtanen, Rauha S
Virtanen, Leena
Wickström, Mika
Zilliacus, Berndt
|
Näyte teoksesta Koitetaan kestää, Nanna 2007
Tutustu kirjailijaan: Päivi Lukkarila >>Taksissa istui jo pari synkkänaamaa tyyppiä, tyttöjä molemmat. Eli ilmeisesti joillakin on vielä pidempi koulumatka kuin mulla. Synkimykset mulkas mua nopeesti päästä varpaisiin ja mutisi nopeat moit. Sen jälkeen ne ei sanoneetkaan enää mitään, joten ryömin istumaan takimmaiseen penkkiin ja tuijotin ikkunasta ulos koko matkan. Joka sivumennen sanoen oli kamala, koska kuski koetti kai ottaa kiinni menetettyjä minuutteja kaahaamalla kuin mielipuoli hirvivaroitusmerkeistä tai nopeusrajoituksista piittaamatta. Se ajoi vielä täsmälleen keskellä tietä ja ohitti eteen sattuneet hitaammat ajoneuvot välittämättä tuon taivaallista siitä, satuttiinko olemaan ylämäessä, risteysalueella tai keltaisen viivan kohdalla.
Ehdittiin koulun pihaan just samalla hetkellä kun kello soi. Mulla ei ollut aavistustakaan, mihin mun olis pitänyt mennä, mutta etsin opettajainhuoneen oven ja koputin siihen varovasti. Kukaan ei tullut avaamaan, joten hiivin sisään. Opettajainhuone oli typötyhjä, mutta sitten nariseva ääni mun takanani sanoi:
– Mitäs sinä täällä teet?
Säikähdin niin, että hypähdin. Huoneeseen oli ilmestynyt pienikokoinen kalju ja silmälasipäinen äijä, joka ei näyttänyt erityisen ystävälliseltä.
– Mä… mä oon Nanna Salminen, mä sopersin sydän vielä järkytyksestä pamppaillen. – Mun pitäis alottaa tänään seitsemännellä b:llä.
– Vai niin, jatkoi äijä edelleen yhtä epäystävällisesti, kääntyi kannoillaan ja lähti viuhtomaan ulos opettajainhuoneesta. Hetken epäröinnin jälkeen lähdin seuraamaan sitä, ja ilmeisestikin tein oikean valinnan, koskapa äijä pysähtyi yhden luokan ovelle, koputti ja vastausta odottamatta avasi sen.
Äijä esitteli mut äkäiseen tyyliinsä ”Anna Salmiseksi”. En ehtinyt oikaisemaan virhettä, hädin tuskin ennätin jättämään ulkovaatteet naulaan, ennen kuin se työnsi mut sisään ja paiskasi oven kiinni. Siinä mä sitten seisoin yksin luokan tuijotettavana kuin mikäkin sirkusapina. Ilmeisesti käynnissä oli englannin tunti, koskapa taululle oli kirjoitettu ”There are plenty more fish in the sea”.
– Wellcome to our school, Anna, kiljahti opettaja, tämäkin rillipää, tällä kertaa kuitenkin nainen ja äärimmäisen säkkärät, nutturalle väännetyt hiukset päässään. Tantta jopa hymyili niin, että keltaiset, yksiristikaksi-menetelmällä suuhun sullotut hampaat välkähtelivät. Se äänsi ”Annan” englantilaisesti ”Äna”.
– Nanna, mä korjasin.
– Pardon me? noita-akka kailotti korostaen sanomaansa asettamalla kätensä teatraalisesti korvalehden taakse.
– Nanna, mä toistin, ja joku tirskahti luokassa.
– Well, then we will call you Nancy in this class, täti raakkui. - Please, take a seat and open your book on the page one-hundred and four.
(Täällä ilmeisesti käytetään vielä jotain englanninkielisiä nimiä kuin jossain ala-asteella!)
Mä etsin jostain tyhjän pulpetin ja tunsin kaikkien tuijotukset niskassani istuessani siihen. Mun kaivaessani laukkua, joku poika sanoi nälvivällä äänellä ”Nannaa, nannaa.” ja koko luokka purskahti nauramaan.
– Quiet, please, sähähti käkkäräpää yllättävän äkäisesti ja jatkoi sitten hillitympään sävyyn: - My name is Mrs Lempinen. Can you tell us where you come from?
Mä ankytin vastaukseni.
– Oh, Tampere, how interesting! Mrs Lempinen kaakotti. Se äänsi jopa Tampereen vähän niin kuin ”Tämperei”, sointuvalla teellä ja sorahtavalla ärrällä. Tuskin sen ääntämys olisi kuitenkaan vakuuttanut syntyperäistä englanninpuhujaa.
Tässä vaiheessa kävi ilmi, että mulla oli eri englannin kirja kuin muilla, joten sain vetää tuolini Jannika-nimisen tytön viereen. Jannikalla oli uskomaton määrä ripsiväriä silmissään ja törkeimmät ikinä näkemäni fraidut kaulassa. Vaikka se oli muutoin laiha kuin lapamato, sillä oli melkoiset humppakahvat tiukan topin ja tarpeettoman matalavyötäröisten housujen välimaastossa. Jannika tuskin vilkaisikaan mua, työnsi vaan kirjaansa välinpitämättömästi muhun päin.
|
Hae kirjoja
Tästä voit etsiä kirjoja haluamastasi aihepiiristä.
|
|
