| | | | | | | |

Kirjanäytteet

Aho, Tuulia
Aho, Elisabet
Amnell, Anna
Bagge, Tapani
Carlson, Kristina
Dieckmann, Maijaliisa
Ellilä, Kirsti
Erkkilä, Leena
Eräpuro, Annika
Haahti, Taina
Haakana, Anna-Liisa
Hakkarainen, Olli
Halme, Antti
Hauhia, Marita
Heikkilä, Petra
Heikkilä, Mervi
Hirvonen, Hannu
Hjelt, Marjut
Holmberg, Annina
Holopainen, Anu
Huovi, Hannele
Ikola, Kaisa
Ilaskari, Heli
Jaantila, Anu
Järvi, Annukka
Järvinen, Liisa Marjatta
Kallioniemi, Tuula
Kanto, Anneli
Karpio, Markku
Karvonen, Inkeri
Kaskiaho, Reija
Katajavuori, Riina
Kauppinen, Maijaliisa
Kohonen, Laila
Kolu, Kaarina
Korolainen, Tuula
Kunnas, Kirsi
Kurenniemi, Marjatta
Kuronen, Kirsti
Kurvinen, Jorma
Laijärvi, Marika
Lappalainen, Eija
Latvus, Sisko
Lauerma, Liisa
Laulajainen, Leena
Lehtinen, Tuija
Lehtineva, Tiina
Lehtonen, Anna-Liisa
Leino, Katariina
Leinonen, Anne
Lempinen, Marja-Leena
Lensu, Mikko
Leskinen, Leena
Lindquist, Marita
Lukkarila, Päivi
Luova, Kirsti
Luukkonen, Marja
Lähteenmäki, Laura
Lönn, Pasi
Manner, Harri
Martikainen, Tiina
Martinheimo, Asko
Marttinen, Tittamari
Matilainen, Jussi
Mikkanen, Raili
Moilanen, Paula
Mähönen, Leea
Mäki, Harri Istvan
Mäkipää, Jari
Niskanen, Vuokko
Nojonen, Uolevi
Nopola, Sinikka ja Tiina
Ojala, Anu
Pakkanen, Kaija
Parkkinen, Jukka
Parkkola, Seita
Peltoniemi, Sari
Perkiö, Pia
Pispa, Kaija
Polva, Anni
Puskala, Sirpa
Ranivaara, Jorma
Rannela, Terhi
Rautapalo, Tauno
Ravantti, Leena
Reinikainen, Satu
Romppainen, Katariina
Romppainen, Päivi
Saarinen, Teemu
Salonen, Merja
Sandström, Tuula
Savisaari, Aira
Savolainen, Maisa
Simukka, Salla
Tapola, Katri
Teerialho, Taina
Teräs, Mila
Tiainen, Marja-Leena
Tihinen, MImmu
Tiitinen, Esko-Pekka
Timonen, Eija
Toijala, Anneli
Toivola, Ritva
Vahtokari, Reijo
Vaijärvi, Kari
Vehmanen, Suvi
Veirto, Kalle
Viertola, Ulla
Virtanen, Rauha S
Virtanen, Leena
Wickström, Mika
Zilliacus, Berndt

Näyte teoksesta Vilma ja Hurttien Hilton, Tammi 1997

Tutustu kirjailijaan: Päivi Romppainen >>

Laura seurasi pienestä reiästä, kuinka Milli lähti Saran komennuksesta vauhdikkaasti liikkeelle. Se kulki kuono viistossa ja yritti tavoittaa ihmisen hajuja. Laura näki, kuinka koira selvästi nappasi ilmasta Vilman hajun ja pyörähti ympäri juosten suoraan esteen luo. Siihen se istui ja alkoi haukkua. Koira haukkui niin kauan kunnes Sara pääsi paikalle. Vilma työnsi kätensä piilosta esiin ja tarjosi Millille lihapullat.

Lauran silmät alkoivat hiljalleen tottua hämärään. Hän antoi katseensa kiertää pitkin maalattiaa. Keskellä maapohjaa oli isoja kiviä, jotka muodostivat aitan alle pieniä lokeroita, ikään kuin pienenpieniä huoneita.

Laura potki jaloissaan lojuvia roskia. Kuka niitä oli tänne kantanut? Roskat olivat vieläpä puhtaan ja tuoreen oloisia. Laura otti papereita käteensä ja tihrusti niitä kalpeaa valoa vasten. Kasassa oli tupakkakartongin papereita, tyhjiä tupakka-askeja ja tikkarilaatikko. Laura etsi katseellaan lisää ja löysi etsimänsä. Kasa kalja-pulloja oli pinottu perimmäiseen nurkaan, kaikki korkkamattomia.

Laura oli joutua paniikkiin. Ilman sen kummempia yhteenlaskutaitojakin hän ymmärsi, että yöllinen varas oli käynyt täällä. Jospa Tipsu olikin murissut sitä, eikä Ellaa ja Saraa niin kuin Vilma oli luullut. Laura olisi halunnut juosta siitä paikasta aitan alta pihalle, mutta jokin sai hänet pysähtymään. Lauran päässä takoi vain yksi ajatus, Jaken täytyi olla tämän kaiken takana. Siinä tapauksessa hän ei voisi kertoa löydöistään ainakaan Saralle. Mutta voisiko tästä puhua Jonnalle ja Vilmalle?

Laura vilkaisi kissankokoisesta luukusta ulos ja huomasi, että Milli paineli kentän poikki aittaa kohden. Koira oli ilmeisesti vainunnut hänet. Laura meni tyrkylle aitan alle johtavan luukun eteen ja odotti, että Milli tulisi armeliaasti vapauttamaan hänet tästä piinasta. Laura kokosi lihapullat kouraansa ja odotti.

Milli ei erehtynyt, vaan se suunnisti suoraan kohti Lauran ojennettua kättä. Vasta kun Sara ilmestyi luukulle Laura ryömi piilostaan ja palkitsi koiran. Milli hotkaisi makupalat ja kiemurteli innoissaan löydettyään kaikki tytöt.

- Näitkö sä aaveita vai miksi sä olet noin valkoinen? Vilma naureskeli Lauran kömpiessä ylös aitan alta.

Laura olisi mieluummin törmännyt kummituksiin kuin siihen, mitä hän oli oikeasti löytänyt. Laura väänsi naamansa väkinäiseen hymyyn ja nauroi samassa tahdissa muiden kanssa. Samalla hetkellä Jakke harppoi pihan poikki ja katsoi suoraan Lauraan. Poika onnistui ilmestymään paikalle juuri silloin, kun Laura kömpi piilostaan esiin. Laura ja Jakke tuijottivat toisiaan hetken, mutta vain sen verran pidempään, etteivät muut sitä huomanneet. Laurasta tuntui kuin hänen vatsansa olisi juuri kääntynyt ylösalaisin.

Hae kirjoja

Tästä voit etsiä kirjoja haluamastasi aihepiiristä.