Anu Ojala

Syyskuu on kaatumassa lokakuuksi ja illat pimenevät. Tuulen mukana voi kylmimpinä päivinä haistaa talven tuoksun, ensimäistä lumisadetta voidaan alkaa jo odotella. Katselen työhuoneeni ikkunasta ruskasta riisuutuvaa metsää, vanhat kuuset ja männyt sen sijaan seisovat yhtä vihreinä ja vahvoina kuin aina ennenkin. Auringon valo on jo ohutta ja kelmeää tähän aikaan vuodesta ja se saa olon haikeaksi, yksi kesä on taas mennyt, kulkenut käsistäni nopeammin kuin koskaan aiemmin.

Tässä sitä taas istutaan tietokoneen edessä. Istutaan ja ihmetellään minne meni kesä ja että taas sitä ollaan vähän vanhempia. Olen vuosimallia 1972, ja täytyy myöntää, että viime aikoina on olo tuntunut aika vanhalta. Väliin taas ihan niin kakaralta kuin aina ennenkin, mutta kun on tässä lyhyen ajan sisällä ehtinyt naimisiin ja saada esikoistyttären, niin pakkohan se on ollut myöntää, että aika kuluu – minunkin kohdallani – ja alkaa tehdä tehtävänsä suhteessa jos toisessakin.

Vielä muuan vuosi tässä on aikaa kehitellä neljänkympinkriisiä, (hittolainen kun tuntuu pahalta ajatellakin J )mutta ennen sitä yritän, viimeinkin, saada väitöskirjani valmiiksi. Tutkimukseni aiheena on lyhyesti kuvailtuna uusien tekijänoikeudellisten instrumenttien vaikutus itsemääräämisoikeuteen, ja tätä kautta sananvapauteen. Kuulostaa aika, hm, miten sen sanoisi… taitaa riippua keneltä kysyy.

Päätyökseni hoidan sitten juristin toimenkuvaa. Tämän työn kautta olen päässyt, tai väliin voisi sanoa joutunut, tutustumaan suomalaiseen yhteiskuntaan ja sen todellisuuteen monella eri tasolla. Toteamaan miten erilaisina päivät kenellekin aukenevat tässä päällisin puolin tasa-arvoisessa hyvinvointiyhteiskunnassamme

Kirjoittamiselle muutoin yritän tässä sitten nipistellä yhä enemmän aikaa, sillä jo vuosia suunnittelun alla olleita ajatuksia ja ideoita on nyt alkanut nousta ihan pakolla pintaan ja paperille. Eikä silloin voi muuta kuin kirjoittaa. Kun henkilöt alkavat ns. elää ja vaatia päästä ulos päästäsi, on vain istuttava alas ja annettava sormien viedä koneen näppäimistöllä, puhallettava uusi rinnakkaismaailma henkiin ja vapautettava ne tyypit sieltä päästäsi sinne menemään, katsottava mitä alkaa tapahtua. Ja niin siinä alkaa syntyä uusi tarina kerrottavaksi. Totuuden nimissä on kyllä sanottava, että läheskään aina kirjoittaminen ei ole tällaista rytinää, se on usein työlästä ja vähän tylsääkin, omalla tavallaan yksinäistä ainakin.

Tyttären ja aviomiehen lisäksi perheessämme on kolme koiraa, jotka elävät täydellisen koiravaltaisina jäseninä perheessämme, ja ovat seuranneet pikku-neidin kasvua tarkkaan alusta alkaen. Nyt he nauttivatkin niistä monista haleista ja suukoista, joita pieni taapero muistaa joka päivä antaa. Tallillakin on tarkoitus alkaa vierailla säännöllisesti taas pitkästä aikaa, hevosia ja hevosten tuoksua on valtava ikävä…

Lähteitä:

Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 3, toimittanut Ismo Loivamaa

Yhteystiedot

anu.m.ojala( a t )gmail.com

Lukunäyte

Teoksesta Varjo ikkunassa, 1998 Otava

Tuotanto

Vaarallinen poikaystävä, Otava 1997

Varjo ikkunassa, Otava 1998

Kiusanhenki, Otava 1999

Kielletyllä alueella, Otava 2001

Unien hevonen, Otava 2002

Koita vailla kotia, Otava 2003

Rautakavio, Otava 2005

Aino, neljän tuulen tyttö, Otava 2008

Aino ja virvatulet, Otava 2009