|
KirjailijatAho, Elisabet Aho, Tuulia Amnell, Anna Asunta, Marja Bagge, Tapani Carlson, Kristina Dieckmann, Maijaliisa Ellilä, Kirsti Erkkilä, Leena Eräpuro, Annika Haahti, Taina Haakana, Anna-Liisa Hakkarainen, Olli Halme, Antti Hauhia, Marita Heikkilä, Mervi Heikkilä, Petra Hirvonen, Hannu Hjelt, Marjut Holmberg, Annina Holopainen, Anu Huovi, Hannele Ikola, Kaisa Ilaskari, Heli Jaantila, Anu Järvi, Annukka Järvinen, Liisa Marjatta Kallioniemi, Tuula Kanto, Anneli Karpio, Markku Karvonen, Inkeri Kaskiaho, Reija Katajavuori, Riina Kauppinen, Maijaliisa Kohonen, Laila Kolu, Kaarina Korolainen, Tuula Kunnas, Kirsi Kurenniemi, Marjatta Kuronen, Kirsti Kurvinen, Jorma Laajarinne, Jukka Laijärvi, Marika Lappalainen, Eija Latvus, Sisko Lauerma, Liisa Laulajainen, Leena Lehtinen, Tuija Lehtineva, Tiina Lehtonen, Anna-Liisa Leino, Katariina Leinonen, Anne Lempinen, Marja-Leena Lensu, Mikko Leskinen, Leena Lindquist, Marita Lukkarila, Päivi Luova, Kirsti Luukkonen, Marja Lähteenmäki, Laura Lönn, Pasi Manner, Harri Martikainen, Tiina Martinheimo, Asko Marttinen, Tittamari Matilainen, Jussi Mikkanen, Raili Moilanen, Paula Mähönen, Leea Mäki, Harri Istvan Mäkipää, Jari Niskanen, Vuokko Nojonen, Uolevi Nopola, Sinikka ja Tiina Ojala, Anu Pakkanen, Kaija Palviainen, Jukka-Pekka Parkkinen, Jukka Parkkola, Seita Peltoniemi, Sari Perkiö, Pia Pispa, Kaija Polva, Anni Puikkonen, Arja Puskala, Sirpa Ranivaara, Jorma Rannela, Terhi Rautapalo, Tauno Ravantti, Leena Reinikainen, Satu Romppainen, Katariina Romppainen, Päivi Saarinen, Teemu Sainio, Venla Salonen, Merja Sandström, Tuula Savisaari, Aira Savolainen, Maisa Simukka, Salla Tapola, Katri Teerialho, Taina Teräs, Mila Tiainen, Marja-Leena Tihinen, MImmu Tiitinen, Esko-Pekka Timonen, Eija Toijala, Anneli Toivola, Ritva Vahtokari, Reijo Vaijärvi, Kari Vehmanen, Suvi Veirto, Kalle Viertola, Ulla Virtanen, Leena Virtanen, Rauha S Wickström, Mika Zilliacus, Berndt
|
Vuokko Niskanen (myös nimellä: Österlund Vuokko)Olen Vuokko Inkeri Niskanen o.s. Tuunainen, syntynyt sunnuntaiaamuna savusaunassa Laatokan rannalla. Oli keskikesä 1933. Syntymäpaikkani ei enää ole Suomen rajojen sisäpuolella, sillä koko iso Laatokka-järvi rantoineen kuuluu nykyään Venäjän suureen valtakuntaan.Olen siis evakko, sodan seurauksena luovutetulta alueelta ”muuhun Suomeen” siirtynyt kansalainen.
Talvisodan päättyä 1940 alkoi evakkovaellus. Kotipaikka ja koulu vaihtuivat usein. Koulu, josta pääsin ylioppilaaksi oli opintieni yhdeksäs. Yksi ystävä kulki mukanani siitä asti, kun opin kirjoittamaan. Oikeastaan se tai hän oli mielikuvitusystävä - Vieno, päiväkirjani, jolle uskoin salaisuuteni. Joitakin lapsen käsialalla kirjoittamiani ruutuvihkoja on vieläkin tallessa. Koulussa innostuin lukemisesta, kirjoittamisesta, näyttelemisestä ja voimistelusta. ”Vieno” on menneisyyttä, mutta päiväkirja pysyy kärsivällisenä ja uskollisena kaverinani.
Minusta tuli kansakoulun (nyk. peruskoulun) opettaja. Ensimmäisen kirjani, ”Iloisesti uimaan”, kirjoitin 33-vuotiaana. Lapsille kirjoittamani tietokirjan ”Ihminen ja ihmisiä” kirjoittaminen kesti neljä vuotta. Luokassani oli paljon kirjoja, jotka olivat ekaluokkalaisten luettaviksi liian vaikeita. Näitä oppilaitani voin kiittää siitä, että minusta tuli ihan oikea kirjailija.Päätin, että minun on autettava vasta lukemaan oppineita kirjallisuuden maailmaan. Siihen aikaan, 70-luvulla oli aapisessa vielä tavuviivat ja otin siitä mallia. Syntyi HIEKKALAN LAPSET, ensimmäinen romaani juuri lukemaan oppineille. Pian toinen ja kolmas ja lopulta 8-osainen sarja.
Lapsuus Karjalassa ennen sotaa ja sodan aikana evakossa on ollut muistorikas tarinavakka, josta olen ammentanut sisältöä helppolukuisiin pikkuisromaaneihin. Olen kulkenut Hiekkalan lasten kanssa kouluissa jo 30 vuoden ajan. Tuntuu, että koululaiset pysyvät samoina, kiinnostuneina ja vastaanottavaisina 7-12-vuotiaina. Se näkyy heidän silmistään ja kuuluu heidän kysymyksistään. Heidän tietomääränsä on laajempi kuin Hiekkalan lasten, mutta he haluavat ja osaavat eläytyä isovanhempiensa aikaisten lasten kokemuksiin ja tuntemuksiin.Nyt ”Hiekkalan lasten tarina” on yhtenä paksuna kirjana. Voin sanoa, että se on pääteokseni.
Olen kirjoittanut sekä lapsille että aikuisille, ennakkoluulottomille ja uteliaille. Uskon, että jokaisen nykyisen ja tulevan kirjailijan aivojen muistilokeroissa on odottamassa siemen tai itu, joka pyrkii ilmestymään tarinana, jossa on alku, keskikohta ja loppu.
Lähteitä:
Korolainen, Tuula: Niskanen, Vuokko. Teoksessa: Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita. Toim. Ismo Loivamaa. - Kirjastopalvelu 1995, ss. 160-164.
Niskanen, Vuokko: Kuka pitelee hevosta? Kirjailijana ja opettajana luokassa. Teoksessa: Kirjailija myytävänä. Toim Kaisa Lange ja Kari Vaijärvi. - Sesam 1986, ss. 16-18.
Niskanen, Vuokko: Om tolerans I text och verklighet. - Horisont 6/1996, ss. 59-62.
Vaijärvi, Kari: Vuokko Niskanen. Teoksessa: Heitä luetaan! Toim. Olli Hakkarainen ja Kari Vaijärvi. - Kustannus-Mäkelä 1990, ss. 60-63. |
Lukunäyte
Teoksesta Hyvästi Hiekkala, Gummerus 1979 Tuotanto
Iloisesti uimaan, Gummerus 1966 (Nimellä Österlund Vuokko)
Ihminen ja ihmisiä, Gummerus 1974 (Nimellä Österlund Vuokko)
Satu ihmislapsesta, Karisto 1977
Hiekkalan lapset, Gummerus 1978
Arvo ja Inkeri, Gummerus 1978
Hiekkalan lapset matkustavat, Gummerus 1978
Olavi oppii lukemaan, Gummerus 1979
Hyvästi Hiekkala, Gummerus 1979
Älä pelkää, Inkeri, Gummerus 1983
Hiekkalan lapset evakossa, Gummerus 1984
Hiekkalan lasten ilonpäivät, Gummerus 1985
Pik-ku jut-tu, Gummerus 1987
Toi-nen pik-ku-jut-tu, Gummerus 1988
Voi kauhistus, Jaakko!, Gummerus 1989
Toimelan vintiöt ja opettaja Oiva, Gummerus - Carlsen 1990
Hyvä, Jaakko!, Gummerus Junior 1991
Laura oppii lukemaan, Sanomaprint 1993
Miten minusta tuli minä?, Notte Oy 1995
|
|