Vuokko Niskanen

Olen Vuokko Inkeri Niskanen o.s. Tuunainen, syntynyt sunnuntaiaamuna savusaunassa Laatokan rannalla. Oli keskikesä 1933. Syntymäpaikkani ei enää ole Suomen rajojen sisäpuolella, sillä koko iso Laatokka-järvi rantoineen kuuluu nykyään Venäjän suureen valtakuntaan.Olen siis evakko, sodan seurauksena luovutetulta alueelta ”muuhun Suomeen” siirtynyt kansalainen.

Talvisodan päättyä 1940 alkoi evakkovaellus. Kotipaikka ja koulu vaihtuivat usein. Koulu, josta pääsin ylioppilaaksi oli opintieni yhdeksäs. Yksi ystävä kulki mukanani siitä asti, kun opin kirjoittamaan. Oikeastaan se tai hän oli mielikuvitusystävä - Vieno, päiväkirjani, jolle uskoin salaisuuteni. Joitakin lapsen käsialalla kirjoittamiani ruutuvihkoja on vieläkin tallessa. Koulussa innostuin lukemisesta, kirjoittamisesta, näyttelemisestä ja voimistelusta. ”Vieno” on menneisyyttä, mutta päiväkirja pysyy kärsivällisenä ja uskollisena kaverinani.

Minusta tuli kansakoulun (nyk. peruskoulun) opettaja. Ensimmäisen kirjani, ”Iloisesti uimaan”, kirjoitin 33-vuotiaana. Lapsille kirjoittamani tietokirjan ”Ihminen ja ihmisiä” kirjoittaminen kesti neljä vuotta. Luokassani oli paljon kirjoja, jotka olivat ekaluokkalaisten luettaviksi liian vaikeita. Näitä oppilaitani voin kiittää siitä, että minusta tuli ihan oikea kirjailija.Päätin, että minun on autettava vasta lukemaan oppineita kirjallisuuden maailmaan. Siihen aikaan, 70-luvulla oli aapisessa vielä tavuviivat ja otin siitä mallia. Syntyi HIEKKALAN LAPSET, ensimmäinen romaani juuri lukemaan oppineille. Pian toinen ja kolmas ja lopulta 8-osainen sarja.

Lapsuus Karjalassa ennen sotaa ja sodan aikana evakossa on ollut muistorikas tarinavakka, josta olen ammentanut sisältöä helppolukuisiin pikkuisromaaneihin. Olen kulkenut Hiekkalan lasten kanssa kouluissa jo 30 vuoden ajan. Tuntuu, että koululaiset pysyvät samoina, kiinnostuneina ja vastaanottavaisina 7-12-vuotiaina. Se näkyy heidän silmistään ja kuuluu heidän kysymyksistään. Heidän tietomääränsä on laajempi kuin Hiekkalan lasten, mutta he haluavat ja osaavat eläytyä isovanhempiensa aikaisten lasten kokemuksiin ja tuntemuksiin.Nyt ”Hiekkalan lasten tarina” on yhtenä paksuna kirjana. Voin sanoa, että se on pääteokseni.

Olen kirjoittanut sekä lapsille että aikuisille, ennakkoluulottomille ja uteliaille. Uskon, että jokaisen nykyisen ja tulevan kirjailijan aivojen muistilokeroissa on odottamassa siemen tai itu, joka pyrkii ilmestymään tarinana, jossa on alku, keskikohta ja loppu.

Lähteitä:

Korolainen, Tuula: Niskanen, Vuokko. Teoksessa: Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita. Toim. Ismo Loivamaa. - Kirjastopalvelu 1995, ss. 160-164.

Niskanen, Vuokko: Kuka pitelee hevosta? Kirjailijana ja opettajana luokassa. Teoksessa: Kirjailija myytävänä. Toim Kaisa Lange ja Kari Vaijärvi. - Sesam 1986, ss. 16-18.

Niskanen, Vuokko: Om tolerans I text och verklighet. - Horisont 6/1996, ss. 59-62.

Vaijärvi, Kari: Vuokko Niskanen. Teoksessa: Heitä luetaan! Toim. Olli Hakkarainen ja Kari Vaijärvi. - Kustannus-Mäkelä 1990, ss. 60-63.

Lukunäyte

Teoksesta Hyvästi Hiekkala, Gummerus 1979

Tuotanto

Iloisesti uimaan, Gummerus 1966 (Nimellä Österlund Vuokko)

Ihminen ja ihmisiä, Gummerus 1974 (Nimellä Österlund Vuokko)

Satu ihmislapsesta, Karisto 1977

Hiekkalan lapset, Gummerus 1978

Arvo ja Inkeri, Gummerus 1978

Hiekkalan lapset matkustavat, Gummerus 1978

Olavi oppii lukemaan, Gummerus 1979

Hyvästi Hiekkala, Gummerus 1979

Älä pelkää, Inkeri, Gummerus 1983

Hiekkalan lapset evakossa, Gummerus 1984

Hiekkalan lasten ilonpäivät, Gummerus 1985

Pik-ku jut-tu, Gummerus 1987

Toi-nen pik-ku-jut-tu, Gummerus 1988

Voi kauhistus, Jaakko!, Gummerus 1989

Toimelan vintiöt ja opettaja Oiva, Gummerus - Carlsen 1990

Hyvä, Jaakko!, Gummerus Junior 1991

Laura oppii lukemaan, Sanomaprint 1993

Miten minusta tuli minä?, Notte Oy 1995