Kirjailijat

Aho, Elisabet
Aho, Tuulia
Amnell, Anna
Asunta, Marja
Bagge, Tapani
Carlson, Kristina
Dieckmann, Maijaliisa
Ellilä, Kirsti
Erkkilä, Leena
Eräpuro, Annika
Haahti, Taina
Haakana, Anna-Liisa
Hakkarainen, Olli
Halme, Antti
Hauhia, Marita
Heikkilä, Mervi
Heikkilä, Petra
Hirvonen, Hannu
Hjelt, Marjut
Holmberg, Annina
Holopainen, Anu
Huovi, Hannele
Ikola, Kaisa
Ilaskari, Heli
Jaantila, Anu
Järvi, Annukka
Järvinen, Liisa Marjatta
Kallioniemi, Tuula
Kanto, Anneli
Karpio, Markku
Karvonen, Inkeri
Kaskiaho, Reija
Katajavuori, Riina
Kauppinen, Maijaliisa
Kohonen, Laila
Kolu, Kaarina
Korolainen, Tuula
Kunnas, Kirsi
Kurenniemi, Marjatta
Kuronen, Kirsti
Kurvinen, Jorma
Laajarinne, Jukka
Laijärvi, Marika
Lappalainen, Eija
Latvus, Sisko
Lauerma, Liisa
Laulajainen, Leena
Lehtinen, Tuija
Lehtineva, Tiina
Lehtonen, Anna-Liisa
Leino, Katariina
Leinonen, Anne
Lempinen, Marja-Leena
Lensu, Mikko
Leskinen, Leena
Lindquist, Marita
Lukkarila, Päivi
Luova, Kirsti
Luukkonen, Marja
Lähteenmäki, Laura
Lönn, Pasi
Manner, Harri
Martikainen, Tiina
Martinheimo, Asko
Marttinen, Tittamari
Matilainen, Jussi
Mikkanen, Raili
Moilanen, Paula
Mähönen, Leea
Mäki, Harri Istvan
Mäkipää, Jari
Niskanen, Vuokko
Nojonen, Uolevi
Nopola, Sinikka ja Tiina
Ojala, Anu
Pakkanen, Kaija
Palviainen, Jukka-Pekka
Parkkinen, Jukka
Parkkola, Seita
Peltoniemi, Sari
Perkiö, Pia
Pispa, Kaija
Polva, Anni
Puikkonen, Arja
Puskala, Sirpa
Ranivaara, Jorma
Rannela, Terhi
Rautapalo, Tauno
Ravantti, Leena
Reinikainen, Satu
Romppainen, Katariina
Romppainen, Päivi
Saarinen, Teemu
Sainio, Venla
Salonen, Merja
Sandström, Tuula
Savisaari, Aira
Savolainen, Maisa
Simukka, Salla
Tapola, Katri
Teerialho, Taina
Teräs, Mila
Tiainen, Marja-Leena
Tihinen, MImmu
Tiitinen, Esko-Pekka
Timonen, Eija
Toijala, Anneli
Toivola, Ritva
Vahtokari, Reijo
Vaijärvi, Kari
Vehmanen, Suvi
Veirto, Kalle
Viertola, Ulla
Virtanen, Leena
Virtanen, Rauha S
Wickström, Mika
Zilliacus, Berndt

 


Vuokko Niskanen


(myös nimellä: Österlund Vuokko)

Olen Vuokko Inkeri Niskanen o.s. Tuunainen, syntynyt sunnuntaiaamuna savusaunassa Laatokan rannalla. Oli keskikesä 1933. Syntymäpaikkani ei enää ole Suomen rajojen sisäpuolella, sillä koko iso Laatokka-järvi rantoineen kuuluu nykyään Venäjän suureen valtakuntaan.Olen siis evakko, sodan seurauksena luovutetulta alueelta ”muuhun Suomeen” siirtynyt kansalainen.

Talvisodan päättyä 1940 alkoi evakkovaellus. Kotipaikka ja koulu vaihtuivat usein. Koulu, josta pääsin ylioppilaaksi oli opintieni yhdeksäs. Yksi ystävä kulki mukanani siitä asti, kun opin kirjoittamaan. Oikeastaan se tai hän oli mielikuvitusystävä - Vieno, päiväkirjani, jolle uskoin salaisuuteni. Joitakin lapsen käsialalla kirjoittamiani ruutuvihkoja on vieläkin tallessa. Koulussa innostuin lukemisesta, kirjoittamisesta, näyttelemisestä ja voimistelusta. ”Vieno” on menneisyyttä, mutta päiväkirja pysyy kärsivällisenä ja uskollisena kaverinani.

Minusta tuli kansakoulun (nyk. peruskoulun) opettaja. Ensimmäisen kirjani, ”Iloisesti uimaan”, kirjoitin 33-vuotiaana. Lapsille kirjoittamani tietokirjan ”Ihminen ja ihmisiä” kirjoittaminen kesti neljä vuotta. Luokassani oli paljon kirjoja, jotka olivat ekaluokkalaisten luettaviksi liian vaikeita. Näitä oppilaitani voin kiittää siitä, että minusta tuli ihan oikea kirjailija.Päätin, että minun on autettava vasta lukemaan oppineita kirjallisuuden maailmaan. Siihen aikaan, 70-luvulla oli aapisessa vielä tavuviivat ja otin siitä mallia. Syntyi HIEKKALAN LAPSET, ensimmäinen romaani juuri lukemaan oppineille. Pian toinen ja kolmas ja lopulta 8-osainen sarja.

Lapsuus Karjalassa ennen sotaa ja sodan aikana evakossa on ollut muistorikas tarinavakka, josta olen ammentanut sisältöä helppolukuisiin pikkuisromaaneihin. Olen kulkenut Hiekkalan lasten kanssa kouluissa jo 30 vuoden ajan. Tuntuu, että koululaiset pysyvät samoina, kiinnostuneina ja vastaanottavaisina 7-12-vuotiaina. Se näkyy heidän silmistään ja kuuluu heidän kysymyksistään. Heidän tietomääränsä on laajempi kuin Hiekkalan lasten, mutta he haluavat ja osaavat eläytyä isovanhempiensa aikaisten lasten kokemuksiin ja tuntemuksiin.Nyt ”Hiekkalan lasten tarina” on yhtenä paksuna kirjana. Voin sanoa, että se on pääteokseni.

Olen kirjoittanut sekä lapsille että aikuisille, ennakkoluulottomille ja uteliaille. Uskon, että jokaisen nykyisen ja tulevan kirjailijan aivojen muistilokeroissa on odottamassa siemen tai itu, joka pyrkii ilmestymään tarinana, jossa on alku, keskikohta ja loppu.

Lähteitä:

Korolainen, Tuula: Niskanen, Vuokko. Teoksessa: Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita. Toim. Ismo Loivamaa. - Kirjastopalvelu 1995, ss. 160-164.

Niskanen, Vuokko: Kuka pitelee hevosta? Kirjailijana ja opettajana luokassa. Teoksessa: Kirjailija myytävänä. Toim Kaisa Lange ja Kari Vaijärvi. - Sesam 1986, ss. 16-18.

Niskanen, Vuokko: Om tolerans I text och verklighet. - Horisont 6/1996, ss. 59-62.

Vaijärvi, Kari: Vuokko Niskanen. Teoksessa: Heitä luetaan! Toim. Olli Hakkarainen ja Kari Vaijärvi. - Kustannus-Mäkelä 1990, ss. 60-63.



Lukunäyte

Teoksesta Hyvästi Hiekkala, Gummerus 1979


Tuotanto

Iloisesti uimaan, Gummerus 1966 (Nimellä Österlund Vuokko)

Ihminen ja ihmisiä, Gummerus 1974 (Nimellä Österlund Vuokko)

Satu ihmislapsesta, Karisto 1977

Hiekkalan lapset, Gummerus 1978

Arvo ja Inkeri, Gummerus 1978

Hiekkalan lapset matkustavat, Gummerus 1978

Olavi oppii lukemaan, Gummerus 1979

Hyvästi Hiekkala, Gummerus 1979

Älä pelkää, Inkeri, Gummerus 1983

Hiekkalan lapset evakossa, Gummerus 1984

Hiekkalan lasten ilonpäivät, Gummerus 1985

Pik-ku jut-tu, Gummerus 1987

Toi-nen pik-ku-jut-tu, Gummerus 1988

Voi kauhistus, Jaakko!, Gummerus 1989

Toimelan vintiöt ja opettaja Oiva, Gummerus - Carlsen 1990

Hyvä, Jaakko!, Gummerus Junior 1991

Laura oppii lukemaan, Sanomaprint 1993

Miten minusta tuli minä?, Notte Oy 1995