Harri Istvan Mäki

Tömpsähdin maailmaan 19.4.1968 Tampereella oinaan sarvet pystyssä, valmiina antamaan helliä ja hurjia pukkauksia tielleni osuville ihmisille. Vietin lapsuuttani lämpimässä Unkarissa. Koska äitini on unkarilainen, se varmaan osittain selittää pukkaamisen haluni - unkarilaiset kun rakastavat hellää pukittelua - siitä kertoo heidän värikäs historiansa aina hunnipäällikkö Attilasta lähtien.

Suomessa vietin paljon aikaa viitta harteillani, kun matkasin balettikouluun. Harrastin seitsemän vuotta tanssiteatterin kouluosastolla. Parhaimman ystäväni kanssa oikeastaan asuimme balettikoulussa. Rakennus oli iso ja ruma tehdas, jonka lukuisissa saleissa ja käytävissä mielikuvitus viihtyi, ja aloin keksiä pieniä tarinoita, joita kirjoitin rämällä matkakirjoituskoneella puhtaaksi.

Yläasteella kirjoitin ensimmäisen ”romaani”käsikirjoitukseni. Siitä tuli bumerangi, joka sisälsi innostavan hylkäyskirjeen, jossa minua kehotettiin jatkamaan kirjoittamista ja kerrottiin missä olin käsikirjoituksessani tehnyt suurimmat mokani. Äidinkielen opettajanikin oli hyvin kannustava. Pikku hiljaa minulla kävi tuuria ja kertomuksiani julkaistiin lehdissä. Sitten oli vuorossa runot ja monenkirjavat antologiat.

Pyörin kirjallisuutta tuottavien harrastajien ja ammattilaisten kanssa. Etsin sitä mikä minä olisin kirjoittajana. Koulu jäi sivummalle, kun kirjoittelin öisin ja koulukirjojen takana tunnilla salaa: kauhukertomuksia, novelleja, rakkaustarinoita, tieteiskertomuksia ja runoja. Lopulta matkakirjoituskone väsähti ja tiputti suustaan syliini kirjaimensa a, k, j kuin maitohampaat. Päätin ostaa sähkökirjoituskoneen ja haudata vanhan ja uskollisen masiinan muiden lelujeni joukkoon vintille.

Lukion jälkeen olin koulunkäynnin avustajana kehitysvammaisten koulusta. Minun piti ohjata kevätnäytelmä, sitä kautta kiinnostuin teatterista ja dialogin kirjoittamisesta. Hain ja pääsin Tampereen yliopistoon draamalinjalle opiskelemaan teatteria. Välissä kohelsin Suomen puolustusvoimissa jääkärinä. Huippusaavutuksiani oli ampua singolla väärin päin (kaikkea rajattomaksi riemuksi) ja lukea kukkulalla ilta-auringon väreissä runoja unohtaen osallistua ympärillä käytävään taisteluun. Olin joukkueeni ehdoton pelle ja suorituksillani pääsinkin pelleilemään toimittajan ominaisuudessa esikuntaan loppuajaksi.

Perheeseeni kuuluu huumorintajuinen tiedevaimoni Leena ja Tiibetin spanielirouva Milli, joka istuu uskollisesti kirjoituspöytäni alla ja vahtii työtäni silmä kovana. Heti kun näppäimistön tasainen naksunta lakkaa, arvokas rouva nousee ylös töpötassuilleen toiveikkaana ja kallistaa karvaista päätään: - Okei, se on ohi. Lenkille? Vaimoni on eka ihminen, joka saa lukee vielä keskeneräisessä vaiheessa olevat käsikirjoitukseni. Hänen mielipiteensä ovat minulle arvokkaita ja tärkeitä.

Harrastan ruoan laittoa ja matkustamista lava-autolla ympäriinsä. Vaimon ja minun tavakseni onkin vakiintunut ajaa autolla kesän alussa Tanskaan, joka on esiportti Keski-Eurooppaan, heittää lanttia ja valita käännämmekö auton nokan kohti itää, länttä vai etelää. Meillä on tapana löytää itsemme mitä kummallisimmista paikoista, suosituin lepo- ja piilopaikkamme sijaitseekin Frankensteinin piskuisessa vuorilinnassa.

Kirjoitan yleensä lyhyessä aikajaksossa. Itse kirjoittamistyöhön en kuluta paljon aikaa, mutta miettimiseen ja fiilistelyyn kylläkin. Usein ihmiset huomaavatkin, että vaivun omiin maailmoihini enkä itse tajua mitään ympäröivästä maailmasta - olen vaipunut tarinaan. Teatteriohjaajana olen tottunut muuttumaan erilaisiksi roolihenkilöiksi ja usein haenkin vaikutteita sellaisista paikoista missä tarinani kaltaisia henkilöitä lymyilee. Sitten seuraan heitä, vakoilen, yritän päästä heidän nahkansa sisään, että tietäisin miltä heistä tuntuu ja miten he näkevät maailman.

Koska puhe ei suoraan paljasta sitä mitä ihminen todella ajattelee, yritän löytää ihmisten kätketyt ajatusmallit heidän tavastaan käyttäytyä erilaisissa tilanteissa. Joskus olen salaa nauhoittanut mininauhurilla ihmisten puhetta ja myöhemmin purkanut nauhaa ihmetellen, miten paljon ihminen puhuu toisen ihm

Yhteystiedot

Osoite: Keskuskatu 49 B10, 35300 Orivesi
p. 050-567 3750
sähköposti: harri.istvan.maki( a t )kvs.fi

Lukunäyte

Teoksesta Päivän saldo: plus, Kirjapaja 1999

Tuotanto

Päivän saldo: plus, Kirjapaja 1999

Perhoset lentävät matalalla, Kirjapaja 2000

Sata makeaa suudelmaa, WSOY 2001

Aina söpönä, Tammi 2001

Maailman tärkein, WSOY 2003

Sylana ja avaryysvampyyri, Tammi 2004

Dark Dante ja Mustan kuun lapset, WSOY 2005

Kapteeni Sutiparran aarre, WSOY 2005

Faaraon kuutio, WSOY 2006

Dark Dante ja Hamletin polku, WSOY 2006

Leevi ja Suomen lipun salaisuus, Lasten keskus 2007

Sarja: Vihreä varis

Hupaisat hakkerit, Tammi 2002

Hakkerit Ristilukin verkossa, Tammi 2003

Hakkerit ja kielletty vyöhyke, Tammi 2005

Sarja: Keltanokka

Sihis ja kummituslaiva, Tammi 2002

Sihis Aavehotellissa, Tammi 2003

Sihis ja aavetaikuri, Tammi 2004

Sihis Haamusuolla, Tammi 2004

Sihis ja suuri kuuretki, Tammi 2005

Sihis ja yksisarvinen, Tammi 2005

Sihis kummitusteatterissa, Tammi 2006

Luke ja karvamammutti, Tammi 2007

Luke ja hirmulisko, Tammi 2008

Sarja: Kirjava kukko

Yöjuttu, Tammi 2000

Sarjakuvasankari, Tammi 2001

Naamio & Viitta, Tammi 2001

Sisiliskojen linna, Tammi 2002

Naamiosankarit pulassa, Tammi 2002

Viittaritarit, Tammi 2003

Keskiyön konnakopla, Tammi 2004

Skorpionikuningatar, Tammi 2005