Kirsti Luova

Kun minut vietiin lastentarhaan (- nykyisin puhutaan päiväkodeista), ulvoin siellä kurkku suorana, kunnes täti vei minut johtajan huoneeseen rauhoittumaan. Sain maata sohvalla ja katsoa kirjaa. Muistan vieläkin sen kuvat, se oli Elsa Beskowin Tonttulan lapset. Ihana rauha ja onni täytti mieleni, kun sain katsoa tuttua kirjaa itsekseni.

Isoisäni oli kirjojen ystävä. Kun pääsin isovanhempien luona käymään, isoisä luki minulle Kiljusen herrasväkeä ja nauroi iloisesti lukiessaan.

Koulua käytiin lauantaisinkin ja viimeisellä tunnilla sai ottaa pahvilaatikosta kirjan ja lukea. Kun sain kirjan loppuun, menin hakemaan uutta, mutta opettaja sanoi, että niin nopeasti ei saa lukea. Mikä harmi. Istuin sitten hiljaa ja kuvittelin itse kirjaa, jota lukisin, jos saisin.

Kun sain kirjastokortin, ravasin kirjastossa yhtenään, sillä lapset saivat lainata vain kaksi kirjaa kerrallaan. Eihän muuten olisi riittänyt kirjoja kaikille. Luin lasten- ja nuortenkirjoja, Lasten Kultaista Kirjastoa, jossa oli sekä kotimaisia että ulkomaisia romaaneja. Kotonakin oli paljon kirjoja, joita saatiin syntymäpäivälahjoiksi. Muistan Mestaritontun seikkailut ja Pukke Punamuurahaisen. Toiselle kymmenelle päästyäni luin Peppi Pitkätossu -kirjat,Anna -sarjan, Pikku prinsessan, Pikku naisia-sarjan ja myöhemmin Runotyttö-sarjan jne. Klassisia tyttöromaaneja siis. Myöhemmin vasta tulivat Muumi-kirjat, vaikka olin nähnyt isoisän luona ruotsinkielisiä muumi-sarjakuvakirjoja. Luin Muumeja ääneen nuoremmille sisaruksilleni iltakaudet, Topeliuksen näytelmiäkin luin ja esitin itse kaikki osat. Istuimme talvi-iltaisin uunin ääressä, jossa paloi "praasu" koska meillä oli puulämmitys, sisko ja veli istuivat vieressä ja minä keskellä nojatuolissa lukemassa.

13-vuotiaana otin tavakseni kirjoittaa päiväkirjaa. Vahakantisia vihkoja on kertynyt pakkilaatikollinen, joten tapa jäi elinikäiseksi. Opiskelin englantia ja ranskaa ja kirjallisuutta Helsingin yliopistossa, mutta kirjoittelin runoja ja novellinpätkiä suuria haaveillen. Kävin myös Eila Pennasen suomentajakurssin ja toisenkin, Eila Kostamon pitämän. Kääntäminen oli kiinnostavaa.

Valmistuttuani olin pari vuotta kouluissa opettamassa kieliä, Ylivieskan kansalaisopistossa menin luovan kirjoittamisen kurssille ja kesällä vielä Oriveden opiston lyriikan kurssille. Ne olivat avartavia ja innostavia kokemuksia.

Sitten sain suomennostöitä Ylestä, käänsin televisio-ohjelmia, dokumentteja, lastenohjelmia, sarjoja ja pitkiä elokuvia ensin freelancerina, siten vakituisena kääntäjänä. Menin naimisiin, sain kaksi poikaa, erosin. Työni suomentaja-toimittajanaYlessä jatkuu. Kirjoittelu jäi harrastukseksi.

Vasta kun omat lapseni muuttivat pois kotoa, palauduin jotenkin alkuperäiseksi lapseksi, joka oikeasti olinkin. Aloin kirjoittaa lapsille. Olen julkaissut vasta kaksi teosta: Vellamo, veden tyttö, Pieni karhu 2002, ja Metka kissa Melleri, Karisto 2003.

Kirjoitan kaikkea, novelleja, näytelmää, runoja, mutta ennen muuta satuja. Olen ollut mukana monenlaisten lastentapahtumien järjestäjänä kotiseudullani, ja lastenkulttuuri kiinnostaa minua. Harrastan myös maalaamista öljyllä ja vesiväreillä ja olen pitänyt useita näyttelyitä.

Yhteystiedot

Kotisivut: http://www.satupata.fi

Sähköposti: kirsti.luova (at) phnet.fi

Lukunäyte

Teoksesta Vallaton Valdemaida, Luova Satupata 2007

Tuotanto

Vellamo, veden tyttö, Pieni Karhu 2002

Metka kissa Melleri, Karisto 2003

Metka kissa Melleri ja kaverit, Luova Satupata 2005

Vallaton Valdemaida, Luova Satupata 2007

Melleri vauhdissa, Luova Satupata 2008

Aurinkosoppaa, runoja lapsille ja lapsenmielisille, Luova Satupata 2009