Katariina Leino

Olen lapsesta asti jotenkin mystisesti tuntenut, että olen syntynyt kirjailijaksi. Isoäidilläni oli kirjakauppa ja meillä kotona luettiin paljon. Kirjailijoista puhuttiin ja heitä ihailtiin. Synnyin Kalevalan päivänä, joka on suomalaisen kulttuurin päivä, ja ajattelin senkin jotenkin vaikuttavan siihen mitä minusta tulisi isona. Koska virikkeitä oli paljon ympärillä, opin jo nelivuotiaana lukemaan ja kirjoittamaan. Voimakkaimmat muistot lapsuudesta liittyivät satukirjojen lukemiseen isoäidin kesämökin vintillä. Erittäin tärkeä teos minulle oli Anni Swanin sadut, jotka Rudolf Koivu oli upeasti kuvittanut. Toinen rakas kirja oli Aili Somersalon Mestaritontun seikkailut. Myös Roald Dahlin ja Astrid Lindgrenin teokset olivat tärkeitä. Palaan näihin kirjoihin yhä edelleen, ne ovat minulle kuin ehtymätön aarrearkku.

Lapsena pidin kavereista ja villistä menosta, mutta viihdyin myös itsekseni ja elin omissa mielikuvitusmaailmoissani. Elollistin luonnon jo aivan pienenä ja juttelin puille ja kukille. Sama panteistinen kokemus luonnosta on säilynyt minulla aikuisikään asti. Uskon edelleen, että puilla, kukilla ja kivillä on sielu. Pyrin suojelemaan kaikkia eläimiä parhaani mukaan ja tämän tavan olen myös opettanut neljälle lapselleni.

Koulussa olin erittäin ahkera niissä aineissa joista pidin. Äidinkieli ja kirjoittaminen olivat mieluisimmat aineet ja menestyin niissä hyvin. Vähän vanhempana aloin lepuuttaa aivojani matematiikassa, kemiassa ja fysiikassa. Mielestäni ei ollut tärkeää keskittyä kaikkeen samaan aikaan. Olin melko ilkikurinen oppilas ja aina valmis keksimään jotain hauskaa tunneilla. Joskus opettajat luulivat ilveilyjäni heidän pilkkaamisekseen ja sain rangaistuksia. Musiikkiluokalla innostuin tekemään näytelmiä luokkakaverieni kanssa. Luokanvalojamme oli fiksu ja antoi meille joka viikko tunnin näytelmien tekoa varten. Esitimme näytelmiä hyvällä menestyksellä koulun juhlissa.

Olin ollut pitkään konservatoriossa soittamassa viulua, käynyt kuoroissa sekä orkestereissa. Oli tuskallista lopettaa musiikin opiskelu, koska se alkoi muuttua ammattiin tähtääväksi. Tuntui, että kirjailijaksi pyrkiminen oli tärkeämpää kuin mikään muu. Samaan aikaan kiinnostuin punkista. Murrosiässä hylkäsin vähäksi aikaa klassisen musiikin ja innostuin punk-musiikin ihanasta aggressiivisuudesta ja yksinkertaisista, tarttuvista melodioista. Pidin myös hyvänä sitä, että punk- bändit ottivat kantaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Leikkasin vyötärölle ulottuvat hiukseni lyhyiksi, värjäsin ne aniliininpunaisiksi ja takutin pystytukaksi. Pukeuduin mustaan ja aniliiniin ja koristauduin niittivöin, hakaneuloin ja kettingein. Suomessa ulkonäköni herätti lähinnä hämmennystä. Kun matkustin ystäväni kanssa kuusitoistavuotiaana Lontooseen, asenne oli aivan toinen: meitä ihailtiin ja meistä otettiin paljon valokuvia. Lontoossa oli kaltaisiani ihmisiä vaikka kuinka paljon.

Kuusitoistavuotiaana marssin Työväenopiston kirjoittajapiiriin, jota veti Kullervo Järvinen. Kun menin punkkarina luokkaan, muut kurssilaiset luulivat tulleensa väärään paikkaan ja painuivat ulos. Suurin osa kurssilaisista oli loppusointurunoja kirjoittavia eläkeläisiä eikä rajuihin punk aiheisiin runoihini osattu suhtautua järkevästi. Kävin iltalukiota ja kirjoittelin päivät pitkät. Kävin ystäväni kanssa konserteissa ja festareilla, ja etsin kirppareilta vaatteeni. Kun kirjoitin ylioppilaaksi tuntui liian hurjalta ja epävarmalta julistautua vapaaksi kirjailijaksi. Päätin, että tarvitsen korkeakoulututkinnon. Menin lukemaan kotimaista kirjallisuutta, taidehistoriaa ja tiedotusoppia Tampereen yliopistoon. Siellä tapasin nykyisen mieheni joka opiskeli samaan aikaan näyttelijäksi. Kirjoitin opiskelun ohessa satuja sekä fantasia- ja proosarunoja. Pääsin niillä Eila Kostamon valitsemana WSOY:n stipendiaatiksi. Samaan aikaan kun valmistuin yliopistosta kotimaisen kirjallisuuden maisteriksi kirjoitin ensimmäisen näytelmäni, Iskelmätaivas, jota esitettiin Salon teatterissa 1995.

Teatteri on aina ollut intohimoni. Rakastan sen pölyistä tunnelmaa, puuterin ja peruukkien tuoksua, lavaste

Yhteystiedot

Osoite: Soraharjunkatu 32, 33270 Tampere
sähköposti: katariinaleino (at) msn.com

Lukunäyte

Teoksesta Tivolilpaset, WSOY 2006

Tuotanto

Iskelmätaivas, Salon teatteri 1995

Lyhytproosaa Reviiri-antologiassa, 1996

Lyhytproosaa Ryhmä-99 -antologiassa, 1999

Getsemane, näytelmä Kalervo Palsan elämästä, 2000

Sininen ovi, runo-ja lauluilta, dramatisointi Katri Valan runoista, Kajaanin runoviikko, Valkeakosken kaupunginteatteri, Seinäjoen kaupunginteatter 2003

Haaveiden nuorallatanssi, WSOY 2003

Edith! -musiikkinäytelmä Edith Piafin elämästä, Valkeakosken ja Seinäjoen kaupunginteatterit 2003

The Mopomän-revyy, Seinäjoen kaupunginteatteri 2005

Ad Astra, näytelmä Akseli Gallen-Kallelasta ja hänen perheestään, Seinäjoen kaupunginteatteri, 2005

Tivolilapset, WSOY 2006

Tivolilapset ja käsilaukun kummitus, WSOY 2007

Tivolilapset-musikaali, dramatisointi Tivolilapset-kirjan pohjalta, laulujen sanat, säveltäjänä Jukka Linkola, Seinäjoen kaupunginteatteri 2008

Tiikerirock, lastennäytelmäantologia, WSOY 2008