Lukunäyte | Tuomo Kuitunen
<< Takaisin kirjailijaesittelyyn

Teoksesta Kaakkurin huuto WSOY 2009

Erakko vaipui taas muistoihinsa. Mika tuskin hengitti. Tuulen humina tuvan savupiipussa kuulosti siltä kuin se olisi tullut jostain muinaisuudesta. Aurinko pilkisti pilven takaa ja muodosti tuvan lattialle neliruutuisen kuvajaisen.

- Meri! Sen nimen mää sille annon.

Mikan sydän pysähtyi ja suu jäi auki kuin kysyäkseen: Meri, miksi juuri se nimi? Erakko oli varmaankin ajatustenlukija tai sitten pilkkasi häntä. Saiko mies selvää hänen muistakin ajatuksistaan?

- Meren kohina mulle tuli sillon mieleen, kun mää kattelin sen menoa lammen pinnalla. Kohina vain koveni, kun se kasvo. Se oli liikkeessä koko ajan. Siitä tuli Kaan puoliso ja upea tulikin.

- Kaan?

Erakon silmät katsoivat kauas eikä hän kuullut Mikan henkäystä. Mies eli uudelleen sitä kesää, jolloin Meri varttui lammella.

- Vanhat kaakkurit eivät palanneet enää seuraavana keväänä ja Meri eleli Nimettömällä yksin. En mää tielä, mitä niille tapahtu, ammuttiin, tapettiin, mutta sen tielän, että seuraavat vuolet pesä oli tyhjä, kunnes Meri tuli kypsäksi.

- Mistä sä tiedät, linnuthan on niin samannäköisiä.

Erakon tuima katse sai Mikan vetämään päänsä hartioiden väliin turvaan. Mies päästi ilman sihisten hampaittensa välistä ja katsoi takaisin vihkoonsa.

- Meri rengastettiin heinäkuussa 97 ja kyllä mää olisin sen muutenkin tuntenu. Se tuli vuonna 2000 komean puolison kanssa Nimettömälle ja huusi koko kevätyön.

- Kaan kanssa?

- Ne eivät pesineet ensimmäisenä kesänä, elivät kuherrusaikaansa. Siinä vesi pärsky saramättäille. Tuntu kuin niillä olis ollu hyvä olla. Varmaankin ne ihmisen mittapuun mukaan olivat onnellisia.

Mika muisti keväisen yön lammella, sumun, huudon, kaakkureiden uinnin jään reunassa.

- Ne painoivat päät vastakkain.

Nyt he muistelivat molemmat.

- Niin tekivät ja muutakin. Tämä on Merin rengas.

Heidän katseensa kohtasivat pöydän yli. Mika näki miehen tummissa silmissä surua ja kaipausta. Hän itse ei ensin tajunnut, mitä se tarkoitti, että Merin rengas lojui pöydällä heidän välissään, mutta vähitellen totuus tunkeutui hänen päähänsä ja hänen suunsa aukeni.

- Mitä Merille tapahtui?

- Eli ja kuoli! Kesken kauniin elämän se tukehtu kalaverkkoon.

Mies painoi muistivihon kiinni kuin vihassa. Sitten hän nousi nopeasti pöydän takaa ja vei vihon takaisin peräseinän hyllylle.

Kaakkurin huuto s. 147 -148

Yhteystiedot

Osoite: Nystyrämäentie 12, 40420 Jyskä
040-7017412
kuituntu( a t )gmail.com
blogi: Tuomon kuva ja sana
Kotisivu: www.luopioistenkasvisto.fi

Tuotanto

Vaarallinen vaellus, WSOY 2004

Kaivoksen kummitus, WSOY 2005

Kaakkurin huuto, WSOY 2009