Tuomo Kuitunen

Tarina on kuin narukerä: kun löytää pään, ei tiedä mihin se johtaa.

Näin minulle yleensä käy ja kustannustoimittaja on kauhuissaan. Olen nimittäin ajelehtiva kirjoittaja, vaikka oikeassa elämässä pyrinkin järjestykseen ja harmoniaan enemmän kuin kaaokseen. En kuitenkaan ole asiasta huolissani.

Nykyään olen eläkkeellä nelisenkymmentä vuotta kestäneestä opettajantyöstä. Lapset tulivat tutuiksi niin töissä kuin kotonakin. Ammensin heistä aiheita, tarinoita, sattumuksia, seikkailua ja ammennan vieläkin. Monesti sijoitan tarinat minulle tärkeisiin paikkoihin: luontoon, Lappiin, Hämeeseen. Tarinan elämä on minun elämääni, sen juoni pursuaa itselleni sattuneita tapahtumia. Vaikka olen jo ikä-ihmisiä, en koe itseäni vanhaksi kirjoittamaan lapsille tai nuorille. Haluan kirjoittaa sellaisia tekstejä, joita kaikki voisivat ikään tai mihinkään muuhunkaan piirteeseen puuttumatta lukea. Itse luen mielelläni nuortenkirjoja mutta myös maailmankirjallisuutta. Suosikkejani ovat Saramago ja Pamuk, kotimaasta Haahtela ja Hyry.

Kun lapsena en aina jaksanut äidin mielestä lukea tarpeeksi, hän maksoi markan joksisesta kirjasta, jonka kahlasin läpi. Niinpä kaikki Hipsuvarpaat sen muut pienet kirjaset tulivat silloin tutuiksi ja minä mielestäni rikkaaksi. Sitten luin niitä veljelleni ja taito karttui. Kirjoittamisen aloitin vasta aikuisena tekemällä oppilailleni pieniä harjoitteita, kouluun näytelmiä, vuoropuheluita, kuvaelmia. Kun oppilaat halusivat jotain uutta luettavaa, raahasin lapsuuteni Hipsuvarpaat luokan kirjahyllyyn ja tarjosin niitä. Vino hymy ja huomautus: ihan hyvä, olivat palkkana. Syvempi pohdinta toi esiin tarpeen nykyaikaisemmasta seikkailukirjasta vanhojen Viisikkojen tyyliin. Näin syntyi ensimmäinen nuortenkirjani.

Olen luonteeltani perushämäläinen, vaikka olenkin käynyt syntymässä Savon sydämessä. Kouluni kävin Hämeenlinnassa ja opiskelin nykyisellä kotipaikallani Jyväskylässä, joka kuitenkin tuntuu yli neljästäkymmenestä asuinvuodesta huolimatta edelleen vieraalta. Nyt eläkkeellä voin kirjoittaa, lukea ja tehdä havaintojani maalla Hämeessä ja niin teenkin. Viime vuosina olen asunut yli puolet vuodesta Pälkäneellä ja loput Jyväskylässä. Intohimoinen harrastukseni on luonnon taltiointi sanoin, kuvin ja näyttein. Ylläpidän kasvisivuja ja kirjoitan blogia kertoakseni muillekin tästä uskomattoman rikkaasta aarreaitasta.

Perheeseeni kuuluu nykyään vaimo ja samojedin pystykorva. Kolme lasta ovat jo maailmalla ja heitä auttelen voimieni mukaan. Hyvin läheisiä ovat lapsenlapset, joille tarinoiden kirjoittaminen voisi olla tiiviimpääkin. Toivon, että jatkossa voisin antaa heille kirjallista viihdykettä enemmän. Tällä hetkellä kuitenkin kasvitutkimukset ja sitä kautta asiatekstin kirjoittaminen vievät suuren osan vapaata aikaani.

Yhteystiedot

Osoite: Nystyrämäentie 12, 40420 Jyskä
040-7017412
kuituntu( a t )gmail.com
blogi: Tuomon kuva ja sana
Kotisivu: www.luopioistenkasvisto.fi

Lukunäyte

Teoksesta Kaakkurin huuto WSOY 2009

Tuotanto

Vaarallinen vaellus, WSOY 2004

Kaivoksen kummitus, WSOY 2005

Kaakkurin huuto, WSOY 2009