Katariina Romppainen

Olen kirjailija ja vapaa toimittaja. Asun Akaan Toijalassa, lähellä vilkasta rautatieasemaa, mikä tuo tunteen, että koko maailma on parin askeleen päässä. Muutin Toijalaan Hämeenkyröstä kesällä 2007.

Perheeseeni kuuluvat aviomies Matti (s.1966), poika Anselmi (s.1999) sekä tytär Aliisa (s.2003).

Olen syntynyt Suvin päivänä 7.6.1964 Kemijärvellä, itäisessä Lapissa. Toinen nimeni onkin Suvi. Lempinimeni on Kati.

Vartuin pienellä Joutsijärven kylällä, missä tärkein harrastukseni oli lukeminen. Kirjojen salakieli avautui minulle viisivuotiaana. Sysäyksen siihen antoi televisio. Halusin tietää, mitä amerikkalaisessa suosikkisarjassa Peyton Placessa puhuttiin. Telkkarin teksteistä siirryin nopeasti kovakantisen kirjallisuuden pariin, ja melko pian sen jälkeen päätin ryhtyä kirjoittamaan itsekin kirjoja. Suurin huoleni oli tuossa vaiheessa se, kuinka pitkä nimeni mahtuu kirjan kanteen.

Hyvin se mahtuu. Tämä selvisi tosin vasta vuosikymmeniä myöhemmin, vuonna 2003, kun Otava julkaisi ensimmäisen kirjani, lastenkirjan Leppäkerttu ja huuliharppu.

Sitä ennen ehdin kirjoittaa kaikenlaista muuta. Kuusivuotiaana kirjoitin ensimmäisen kerran lehteen, ja sittemmin avustin koko ala-asteiän kyseistä Raketti -lastenlehteä. Tästä muistona kirjahyllyäni koristaa vieläkin Neuvostoliittolaisia tieteiskertomuksia -niminen merkkiteos. Runojani julkaistiin myös Nuorten Sarka -lehdessä.

Kahdeksanvuotiaana aloitin ensimmäisen romaanini, mutta viidennen liuskan jälkeen jätin aiheen kypsymään pöytälaatikkooni. Myöhemmin sinne ilmaantui näytelmiä, sketsejä, lyhyitä kertomuksia ja jopa runoja. Siinä vaiheessa kävin jo lukiota ja asuin Oulussa.

Muutin Tampereelle vuonna 1986, samana päivänä, kun presidentti Urho Kekkonen haudattiin. Opiskelin yliopistossa sosiologiaa, tiedotusoppia ja draamaa. Kesäisin tein toimittajantöitä eri puolilla Suomea.

Syksyllä 1990 pääsin tamperelaiseen kirjoittajakouluun Viita-akatemiaan. Se oli käänne. Löysin Viita-akatemiasta hengenheimolaisiani, ja sain rohkeutta ryhtyä taas tavoittelemaan lapsuuteni haavetta, kirjojen kirjoittamista. Välillä opiskelin myös tv- ja elokuvakäsikirjoittamista lukuisilla lyhytkursseilla.

Eräänä keväisenä päivänä 2000-luvun alussa kaivoin tutusta pöytälaatikostani sinne hautautuneen lasten lyhytelokuvakäsikirjoituksen, ja naputtelin sen proosamuotoon. Siitä tuli esikoiskirjani.

Kirjoitan kaiket päivät, kun lapset ovat koulussa. Pöytälaatikossani on yhä tavaraa, kuten ideoita näytelmäkäsikirjoituksiksi. Hämeenkyrössä asuessani kirjoitin pari näytelmää kansalaisopiston talviteatteriin, ja olin myös itse mukana näyttelemässä. Se oli opettavaista ja verrattoman mukavaa.

Ohjaan myös sanataidetta lapsille, nuorille ja aikuisille. Siinä työssä on hauskinta seurata, kuinka oivallus sanojen maailman rajattomista mahdollisuuksista iskee kirjoittajan tajuntaan ja kynä rupeaa sauhuamaan.. Kirjoittamalla voi tehdä mitä vaan, luoda uusia maailmoja, liikkua aikamatkalla menneeseen ja tulevaan, keksiä kiinnostavia henkilöitä ja väsätä tarinoille uusia, parempia loppuja.

Keksimisen riemusta minäkin kirjoitan.

Yhteystiedot

Osoitteeni: Lukkarintie 20, 37800 Toijala.
Sähköpostini: katariina.romppainen( a t )pp.inet.fi

Lukunäyte

Teoksesta alainen sähkökitara, Otava 2004

Tuotanto

Leppäkerttu ja huuliharppu, Otava 2003

Salainen sähkökitara, Otava 2004

Sääskentapporock, Otava 2006

Rokkisokki, Otava 2008

Haudasta nousee hemmo (M.E. Kuusi), WSOY 2010 (Tekijöinä myös Hannu Hirvonen, Tuula Kallioniemi, Raili Mikkanen, Aira Savisaari, Katri Tapola)

Roolipeliä, Otava 2010